Perjantain paras on printti

Tämän viikon ikävin uutinen oli Olivian mahdollinen lakkautus. Suomen paras naistenlehti on kuulunut kummankin Nooran arkeen ensimmäisestä numerosta alkaen. Noora H. muistaa lehden lanseerauksen ja katukuvan vallanneet mainokset, joissa lehteä mainostettiin etenkin yli kolmekymppisille. Tuohon aikaan kolmenkympin rajapyykki tuntui vielä kaukaiselta ajatukselta, mutta jutut onnistuivat koukuttamaan Noora H:n. Noora K. on tehnyt aikanaan yhteistyötäkin Olivian kanssa ja muistaa edelleen vuosien takaa muun muassa inspiroivan jutun Suomen parhaasta työpaikasta. Harva lehtijuttu jää mieleen noin vahvasti, mutta Olivia on onnistunut toistamaan tempun useampaan kertaan. Lisäksi Olivia opetti Noora K:n pois ”en ole feministi, mutta…” -argumentoinnista.

Olivian kunniaksi tämä postaus on omistettu perinteiselle printille. Toivomme, että laadukkaat aikakauslehdet eivät katoa kokonaan  maailmasta. Vaikka blogit yleistyvät hurjaa vauhtia ja ovat erinomaista viihdettä, ne eivät meidän mielestämme korvaa naistenlehtiä. Huolella toimitetuista aikakauslehdistä saa uusia näkökulmia, inspiraatiota ja ajattelemisen aihetta. Tuntikausien taustatyö näkyy erinomaisesti kirjoitetuissa teksteissä ja ammattitaitoisessa editoinnissa. Parhaimmillaan jutut muuttavat jopa maailmankuvaa. Blogeista saadaan vertaistukea, uusia virtuaaliystäviä ja nopeita ideoita. Lehdistä saadaan pitkäaikaisempaa inspiraatiota ja ne altistavat ajatuksille, joihin olisi tuskin muuten törmännyt.

Me lukijat emme ehkä pysty pelastamaan aikakauslehtiä, mutta voimme ainakin osoittaa tukemme. Lupaamme tästä lähtien ostaa kerran viikossa kotimaisen lehden. Toivottavasti tekin lähdette mukaan, noin seitsemän euroa on pieni hinta uusista ajatuksista ja täydellisestä rentoutumisesta.

Parhaat matkavinkit ja kauneimmat kuvat löytyvät Mondosta. Jokaisesta Mondosta löytyy ainakin yksi kiinnostava kohde ja sivut revitään talteen matkaoppaiden väliin. Aiemmin talteen otetut matkavinkit luetaan viimeistään lentokonessa ja Mondon avulla on löytynyt monta hyvää hotellia ja ravintolaa.

Paras lehdestä bongattu termi on Olivian lanseeraama #pokkanainen. Pokkanainen toteuttaa pokkana haaveitaan, eikä odota, että joku huomaa hänet huoneen nurkasta. Pokkanainen ei pelkää epäonnistumista vaan yrittää, vaikkei olisikaan vielä täydellinen. Pokkanainen nostaa kissan pöydälle ja uskaltaa kehua paitsi itseään, myös muita. Molemmat Noorat ottivat pokkanaisen välittömästi vakiosanavarastoonsa.

Trendi-lehti (1 of 1)-Exposure53

Trendi-lehti2 (1 of 1)-Exposure53

Paras comeback on Trendillä. Moni Noora K:n ikätoveri tuntuu muistavan, kuinka silloin joskus parikymppisenä Trendin päätoimittaja vaihtui ja suosikkilehdestä tuli yhtäkkiä ihan erilainen. Noora K. ehti jo ajatella, että oma Trendi-kausi olisi mennyt ohi. Parin viimeisen vuoden aikana lehti on kuitenkin ollut ihan sairaan hyvä. Monta irtonumeroa on tullut ostettua ja Lilyn kanssa hynttyyt yhteen lyönyt Trendi tuntuu löytäneen ratkaisun printin ja digin menestyksekkääseen yhdistämiseen.

Hesari (1 of 1)-Exposure53

Pihalla (1 of 1)-Exposure53

Paras tilanne lukea lehteä on perjantai-iltana ja lauantaiaamuna. Työviikon päätteeksi on ihanaa rojahtaa talvella sohvalle viinilasi kädessä ja kesällä takapihalle kylmän oluen kanssa. Pari aikakauslehteä saattelee aivot lempeästi, mutta älykkäästi vapaa-ajan moodiin. Lauantaiaamuna nautitaan siitä, että Hesarin jälkeen on aikaa lukea vielä jotain. 

Paras asia, joka voisi nyt tapahtua, olisi, että Olivian lakkauttaminen peruttaisiin. Olivian väki itse lausui Facebookissa, että ainoa, joka enää voi auttaa, on joku mesenoimishaluinen miljonääri. Laitetaan siis tätäkin kautta sana kiertämään. Jos lukijoidemme joukossa on miljonääri, joka ei keksi käyttöä rahalle, niin vinkkaamme, että nyt voisi pelastaa yhden mahtilehden.

Mainokset

53 comments

  1. Voi mikä surupäivä! Todella harmi, että Olivia lopettaa. Olen pitänyt siitä lehdestä. Laadukkaat aikakauslehdet ovat tarpeen blogien rinnalla. Noudatan jo nyt tuota osta lehti viikossa toimintatapaa. Viikonlopun kauppareissulla ostan aina jonkin suomalaisen lehden kotiin jo ihan siitä simppelistä syystä, että haluan tukea kyseistä toimialaa. Toinen päätös on syödä usein ulkona ja sitä kautta tukea ravintola-alaa. Ja kolmantena suomalaisen taiteen ostaminen oman talouden mahdollistamissa puitteissa.

    Tykkää

    1. On tosiaankin harmi! Mä tykkään myös, että blogit ja lehden yhdessä muodostavat mulle just hyvän inspiraatioyhdistelmän. 🙂 Ja mekin syödän ulkona aika paljon. Täytyyhän Stadin ihanaa ravintolatarjontaa pitää yllä! Me myös harrastetaan purjehduksen myötä kotimaanmatkailua tosi paljon.

      Tykkää

    2. Sama täällä, ulkona tulee syötyä (joskus vähän liiankin) paljon. Näiden lisäksi tykkään käydä myös leffassa ja yritän suosia pienempiä leffateattereita. Helsingissä on ollut aikoinaan valtavasti elokuvateattereita ja pian jäljellä on vain kaksi isoa kompleksia. Se on tosi harmi. 😦

      Tykkää

  2. Minäkin ilmoittaudun paperisten lehtien lukijaksi. Niissä on sitä jotain, ja kauneimpia lehtiä olen jemmannut kaappiin maalle monen vuoden ajalta, koska yhä edelleen niihin tarttuessa tulee se oma fiiliksensä. Ikävä kyllä Olivian kustantajasta minulla on ikäviä kokemuksia… Pari vuotta sitten tilasin ko. kustantajalta erään toisen lehden. Yksikään numero ei koskaan tullut minulle asti ilman, että soitin perään ja kyselin, missä lehteni on, kun kaikki tutut tilaajat olivat jo omansa saaneet ja kaupastakin löytyi. Aluksi tietoni olivat asiakaspalvelussa oikein, sitten nimi meni väärin, sen jälkeen osoitekin oli vaihtunut, ja näitä tarjottiin selitykseksi lehden tulematta jäämiselle. Kun neljännen kerran soitin lehteni perään, ilmoitin lopettavani tilauksen, koska lehteä ei saada minulle asti automaattisesti, kuten kuuluisi. Sitten hyvitettiin lisäämällä tilaukseeni yksi (!!!) lehti. Sekään ei löytänyt perille ilman, että soitin ja kysyin… Sittemmin ovat lähestyneet uusilla tilauspyynnöillä monta kertaa, mutta aina olen todennut, etten enää tilaa, ja kertonut syyn :-(. Sanomalehden lisäksi tilaan tällä hetkellä viittä suomalaista aikakauslehteä, ja kaikkien muiden kustantajien lehdet olen saanut ongelmitta. Ulkomaisia lehtiäkin ostan usein varsinkin työmatkoilta.

    Tykkää

    1. Minulle kävi tismalleen samalla tavalla. Tilasin helmikuussa lehden. Sitä ei koskaan tullut. Soitin perään ja pahoiteltiin. Vieläkään sitä ei ole tullut. Hämmentävää. Ostin viime numeron kaupasta 🙂

      Tykkää

    2. Mulla on ihan sama juttu, on muutamia numeroita kymmenenkin vuoden takaa, joista en raaski luopua! Kuka lukisi blogipostauksen kymmenen vuoden takaa… 😀

      Olipa tosi kurja kokemus. Voi, kun kaikki asiakaspalvelussa työskentelevät ymmärtäisivät sen, että jos oma firma on mokannut, niin kannattaa hyvittää mahdollisimman hyvin ja avokätisesti, ettei jäisi just tällaisia fiiliksiä. Tänkin tarinan lukee nyt hyvällä (tai siis huonolla) tsägällä tuhannet ihmiset.

      Tykkää

    3. Harmillinen tapaus. Minulle kävi vähän samalla tavalla erään toisen kustantamon kanssa, mutta olen jo antanut anteeksi ja tilannut samalta kustantajalta toisen lehden. 🙂 Se on onneksi tullut perille.

      Tykkää

      1. Minulta meni usko hommaan, kun asiakaspalvelussa selitettiin, että en nyt vain tiedä, missä asun sillä hetkellä tai mikä nimeni on… Hyvin epäasiallista, ja yhden tai kaksi mokaa ymmärtää, mutta ei sitä, että tilanne toistuu aina vain. Tuli tunne, että olenpa melkoinen maanvaiva, kun haluan maksamani lehden luukusta sisään joutumatta rukoilemaan erikseen :-(.

        Tykkää

  3. Minäkin haluan tukea suomalaista työtä kaikin mahdollisin tavoin. Pienistä puroista se lähtee! Ja printtimedia on lähellä sydäntäni muutenkin. Meille tulee edelleen paperinen Hesarikin, vaikka sen lukeminen jääkin valitettavan vähiin.

    Tykkää

  4. Kyllä, mukana! Print is not dead!
    Meille tulee paperinen sanomalehti päivittäin ja sitä lukee jopa nuoriso (ok, ehkä pääasiassa urheilusivut ja sarjikset, mutta silti). Itse ostan yleensä vuoroviikoin naistenlehden ja sisustuslehden – mukavia täydentäjiä blogeille ja pinterestille. Kuulun niihin jotka jaksavat Pinterestin lisäksi vielä pitää sellaista omaa ”sisustusleikekirjaa” johon siis kerään ne parhaat ideat ja vinkit sisustuslehdistä.
    Kyllä, mikään ei voita noita viikonloppuaamujen pitkiä kiireettömiä lukuhetkiä (puhumattakaan noista aurinkoisista kesäilloista ulkona) ja pakko myöntää että kyllä niihin paremmin sopii omasta mielestäni paperilehti kuin digi. Sitäpaitsi mihin sitä sitten käärittäisiin kukkaset tai millä sytytettäisiin sauna mökillä jos paperilehtiä ei olisi? Ja kyllä niistä vanhoista lehdistä aika paljon oli iloa myös taannoisessa maalausprojektissa kun sai levitellä niitä huolella lattian suojaksi. Kaikki ei onnistu digillä :-).

    Tykkää

    1. Jee! Meille tulee myös paperi-Hesari ja luen sen muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta. Tykkään, että paperinen sanomalehti altistaa omasta mielipiteestä poikkeavalle uutisoinnille hyvin, tulee luettua sellaisia juttuja, joita vaikka somefeedistä ei poimisi ollenkaan.

      Ja wau, sulla on vielä tuollainen leikekirjakin! Mä olen säilyttänyt omani, mutta uusia en ole enää tehnyt. 🙂 Yllättävän ajantasaisia nekin muuten on, vielä 10 vuoden jälkeenkin.

      Tykkää

    2. Sama juttu, vanhat leikekirjat ovat tallessa, mutta nykyään tulee revittyä talteen ainoastaan matkajuttuja. Tämän päivän Hesarissa oli vinkkejä roadtripille Kaliforniaan ja ne otin heti talteen.

      Tykkää

  5. Täällä samasta syystä suru puserossa, Olivia on ollut aivan loistava lisä kotimaisessa naistenlehtigenressä! Anna-lehdestä olen pitänyt aina, pikkutytöstä lähtien lukenut joka numeron ja luen edelleen mutta Olivia on noussut suosikiksi sen rinnalle. Yhtälailla surettaa myös lempisisustuslehteni (oli puolueellinen näkökanta tai ei) Divaanin puolesta 😦 Tuntuu omituiselta ajatellakin, että lehti jonka alaisuudessa on blogannut jo muutaman vuoden, ei enää kohta olekaan olemassa. Blogit tulevat säilymään – mutta missä muodossa, se jää nähtäväksi. EIvätkö blogit kuitenkaan ole sama asia kuin printtimedia.

    Itse huomasin muutamia vuosia sitten blogien yleistyttyä, lopettaneeni miltei kokonaan lehtien ostamisen – tuntui että netti oli niin pullollaan kaikkea mahdollista etten enää kaivannut lehtiä siihen rinnalle. Mutta sittemmin homma on kääntynyt päälaelleen. Nykyään ostan jälleen aika paljonkin lehtiä – niin sisustus- kuin naistenlehtiäkin. Netin selailu tabletilta kun ei mielestäni voita sen oikean lehden selailua aamukahvikupin kera.

    Nyt pitää vain toivoa jättipottia eurojackpotissa… josko sillä voisi pelastaa edes jotain!

    Tykkää

    1. Mäkin olen lukenut Annaa lapsesta asti, äidille on aina tullut se. Sama juttu, Divaanin puolesta surettaa myös. Mä olen samaa mieltä, että blogit eivät tosiaankaan ole sama asia kuin printti, mutta ei niiden tarvitsekaan olla vaan parhaimmillaan blogit ja printti täydentävät toisiaan just hyvin.

      Mä ostan ja lainaan myös paljon lehtiä nykyään, samanlaisen vaiheen läpikäynnin jälkeen. Ja onhan ne paperilehdet kuvauksellisempiakin! 😉

      Joo, 90 miltsiä hoitaisi homman varmaan aika hyvin hetkeksi kuntoon. 😀

      Tykkää

    2. Anna on ihan hyvä, mutta useammin tartun MeNaisiin, tykkään toimituksen rennosta otteesta. Tsemppiä sinne, muutos varmasti aiheuttaa myös vähän huolta teissä bloggareissa. :/

      Tykkää

  6. Sniif, täälläkin surkutellaan Olivian lopetusuutisista; vihdoin kun Suomeen saatiin oikeasti laadukas naistenlehti, niin se meinataan lopettaa. H-i-t-t-o!! Olivia on opettanut minutkin epäspesifiksi feministiksi ja arvostamaan meitä naisia ja miettimään meidän oikeuksiamme.. Ja nyt se meinataan lopettaa eikä sitä enää pelastaa voi :’/
    Paperinen lehti on mielestäni se ainut oikea. Vaikka blogit ovatkin kivoja, ei mikään vedä vertoja paperisen lehden rapinalle (ja sille, kun muste jämähtää sormenpäihin ;))

    Tykkää

    1. Just toi! Mä olen aina ollut feministi, mutta pitkään luulin, ettei sitä ole jotenkin sopivaa sanoa ääneen (apua, mikä ajatus) ja olen tykännyt Olivian työelämää käsittelevistä jutuista ihan hulluna.

      Musta paperinen ei ole ainut oikea vaan haluan kaiken. 😀 Tilanteen mukaan. HUomaan, että paperiseen keskityn ihan eri lailla. Digissä poukkoilen milloin minnekin, blogeihin, Facebookiin, sähköposteja lukemaan ja WhatsAppiin. Paperisen lehden luen kannesta kanteen, siihen keskittyen. Ja se on jo jotain, keskittymiskyky ei nimittäin todellakaan kuulu mun vahvuuksiini!

      Tykkää

  7. Voi mikä harmi! Vaikka monen lehden tilaamisen tai ostamisen olenkin viime vuosina lopettanut bogien, Pinterestin, Instan ja nettilehtien vallattua niiden paikan, Olivian ostan kuitenkin aina. Kolmenkympin rajapyykki on jo kaukana takana mutta pidän lehdestä kovasti.

    Tykkää

    1. Olivian lanseerauksen aikoihin en todellakaan ollut kohderyhmää, mutta silti juttuja oli kiva lukea ja sain monta ahaa-elämystä kolmekymppisten elämästä. Tietysti ajattelin silloin, että minusta tulee erilainen enkä tule painimaan lehdissä olleiden ongelmien tai ajatusten kanssa, mutta kuinkas sitten kävikään. 😀

      Tykkää

  8. Mä en taas oikein ole päässyt Olivian makuun. Mulle on jopa tullut se, mutta en innostunut. Mondo sen sijaan on aivan ihana. Paperilehdistä tykkään kyllä ja tilaankin liian montaa.

    Ajattelen niin, että liike-elämä on karu paikka, jos maksavia asiakkaita ei ole riittävästi, ei lehteä tarvitse tehdäkään. Hyväntekeväisyydelle olisi parempiakin kohteita.

    Mut kävi Olivialle miten hyvänsä niin pokkanainen on termi, joka ansaitsee jäädä elämään. 🙂

    Tykkää

    1. Mulla oli vähän sama kuin Annalla….

      Aluksi, Olivia-lehden aloittaessa toimintansa, tykkäsin lehdestä ihan kauheasti; siinä oli erittäin mielenkiintoisia (jopa syvällisiä) henkilöhaastatteluita ja ote oli rento ja maanläheinen. Sitten vuosien saatossa tapahtui jotain. En suoraan sanottuna muista, vaihtuiko päätoimittaja mutta lehti muuttui pikku hiljaa (minulle) steriilimpään suuntaan.

      Viime vuoden aikana olin jo aika usein pettynyt ostamiini Olivia-lehtiin. Luettavaa oli valitettavan vähän, moni haastattelu jäi pintapuoliseksi. Tyyli / coolius / ulkoasu nousi mielestäni liian tärkeään asemaan, muotijutut olivat mulle liian haute couture- tyylisiä.
      Meininki ei enää ollut iloinen ja jokin vire tai pilke silmäkulmassa puuttui. Olivia-lehteä ei tarvinnut säästää ja arkistoida, niin kuin hyvälle lehdelle tekee.

      Mielestäni naistenlehtien kanssa on sama juttu kuin ystävien kanssa; samaistuminen on tärkeää. Jos naistenlehden jutut eivät ole samaistuttavia, en valitettavasti osta enkä tilaa lehteä. Ja kiva ulkokuori ei riitä, pitää olla jotain extraa, mulle se on esim tunteita, kokemuksia, elämäntapoja, naiseutta, vaatevinkkejä, perhettä ja elämän kokonaisuutta.

      Tykkää

      1. Mulle taas samaistuminen on tärkeämpää blogeissa. Mä luen välillä väkipakolla Talouselämää, kun ajattelen, että se on sivistävää ja haluan oppia, mutta samaistuminen on siitä kaukana. 😀 No, sä taisitkin tosin tarkoittaa nimenomaan naistenlehtiä tässä. Oliviassa olen aina tykännyt sen oivaltavuudesta, nimenomaan siitä, että siinä on ollut tarttumapintaa, mutta vähän myös haastamista.

        Mä olen tosi visuaalinen tyyppi, joten ulkoasu ja tyyli ovat mulle tärkeitä. Lehden pitää olla myös hyvännäköinen. Mutta tässähän me ollaan tietty erilaisia kaikki.

        Tykkää

      2. Muotijutut menevät joskus minultakin ohi, olen vähän klassisemman tyylin ystävä, mutta Oliviassa vetoavatkin muut aiheet. Olen sen verran tavis pukeutumisessa, että kovan luokan muotijutut eivät iske, en osaa kaivaa sieltä sitä yhtä trendiä ja modata omaan pukeutumiseen. Mieluummin otan vinkit vastaan MeNaiset- tai blogityyliin: osta tämä, pue tämän kanssa ja kävele ovesta ulos. 😀

        Tykkää

    2. Oikeassahan sinä olet liike-elämän kannalta. Mä en itse asiassa tätä projektia ajattele niinkään hyväntekeväisyytenä (kuten sanot, sille on parempiakin kohteita) vaan itsekkäänä haluna pitää hengissä jotain, josta pidän.

      Ja pokkanainen todellakin jää elämään. Se on ihan paras termi!

      Tykkää

  9. Tämä on kieltämättä ikävä uutinen. Paperilehtien kun haluaisi säilyvän. Oliviaa en ole valitettavasti pitkään aikaan muistanut ostaa. Nyt ehkä voisin sen jopa tilata, jos se vielä olisi mahdollista. Oma ehdoton lehtisuosikkini on kuitenkin Glorian ruoka ja viini, ainoa jonka luen kannesta kanteen. Uusin taitaa muuten olla vielä ostamatta! Blogit ovat mahtavia, mutta eivät korvaa lehteä. Sitä paitsi onhan se aika tervettä joskus viedä puhelin, padi tai kone pois! Olen oikeasti jopa joskus yrittänyt kädellä suurentaa kuvaa lehdessä… oi voi! Hesaria en voisi kuvitellakaan lukevani koneelta, ehkä koskaan… 🙂 Molemmat vanhempani ovat lehtialalla ja senkin vuoksi asia mietityttää usein.

    Tykkää

    1. Ei taida olla enää mahdollista. 😦 Glorian ruoka ja viini on ihana, mun suosikkeja myös! Mua naurattaa se, kun en ole edes yhtään ruuanlaittajatyyppiä, mutta nautin sen ulkoasusta niin paljon ja saan paljon esimerkiksi valokuvausinspistä. Se mulle tulee kotiinkin.

      Ja ihan samaa mieltä, joskus on todellakin tervettä laittaa laitteet sivuun hetkeksi!

      Tykkää

    2. Mä en ymmärrä ruokalehtiä, miten niitä voi lukea, eikö siinä tule hirveä nälkä? 😀 Glorian ruokaa ja viiniä on nyt hehkutettu sen verran, että pakko se on ostaa.

      Tykkää

  10. Ihan kiva jos ostatte irtonumeroita, mutta lehdelle ne eivät tuota käytännössä mitään. Rautakirja vie niin ison osan hinnasta. Vain kestotilaus tuo kustantajalle voittoa eikä sekään ensimmäisen vuoden aikana.

    Tykkää

    1. Tää on tosi harmi tajuta tässä vaiheessa. Mainostulot ja niiden merkityksen olen tietty hiffannut, mutta en ole osannut ajatella, että kuluttajien ostotavalla olisi niin iso merkitys. Äh. 😦

      Tykkää

      1. Sama juttu. Veikkaan, että aika harva tavis tietää tuota? Ehkä sitä kannattaisi tuoda enemmän esille?

        Tykkää

  11. MInä liputan Imagen puolesta! Siinä yhdistyy mielenkiintoiset, pitkät asiapitoiset jutut sekä myös omat sivunsa muodille, sisustukselle ja kulttuurille. Minulle on tullut nyt myös jonkin aikaa Divaani, enkä ollut kuullut ennen tätä, että sekin aiotaan lopettaa. Harmi! Tosin Divaanissa, kuten useimmissa muissakin sisustuslehdissä suurimman osan tilasta vievät kotien esittelyjutut, jotka tuntuvat osaltaan mielenkiintoisilta, mutta toisaalta liian tilaa vieviltä – haluan ahmia tekstiä ja erilaisia näkökulmia! Oliviaa olen lukenut vain muutaman kerran, ja senkin irtonumeroina.

    Tykkää

    1. Joo, Image on kanssa hyvä! Miksiköhän sitä tulee luettua niin harvoin… Mä taas rakastan nimenomaan kotijuttuja sisustuslehdissä, en saa niistä ollenkaan tarpeekseni! 😀 Mä ostan irtonumerot usein sillä perusteella, että kannessa on joku ”tsiljoona kotia tässä lehdessä” -henkinen otsikko. 😀

      Tykkää

    2. Meille tuli lapsuudenkotiin Image ja luin sitä monta vuotta, mutta jossain vaiheessa lopetin, kun lehden suunta muuttui aavistuksen liian erikoiseksi. Sain Imagen käsiini pari kuukautta sitten ja lehti vakuutti uudelleen, joko lehti on palannut juurilleen tai minä taantunut taas teini-ikäiseksi. 😀

      Tykkää

  12. Tämä oli surullinen ja jollain lailla yllättävä uutinen. Ainakin näin ulkopuolisen silmissä Olivia on onnistunut myymään mainontaa myös muualle kuin printtiin,niin jollain lailla odotin että ennemmin kaatuisi joku muu lehti, joka pitäytyy vahvasti printtimainonnassa vaikka mainostajat ovat muualla.

    Toisaalta taas,ehkä Olivia on ollut ns. kaupunkilaisten lehti ja se ei ole jaksanut kiinnostaa ns. laajaa kanavaa ns. tavallista suomalaista. Ehkä se oli liian hyvä 😊

    Tykkää

    1. No tämä juuri! Mainostulohomma on varmaan aika no brainer -ongelma, jonka kanssa moni painii, mutta minäkin olin siinä uskossa, että Olivialla tämä puoli menee ihan hyvin.

      Voi olla. Jos Seiska on Suomen myydyin viikkolehti, joka porskuttaa vuodesta toiseen, niin aika masentavalta näyttää tulevaisuus Olivian tyylisille lehdille. 😦

      Tykkää

    2. Jep, todella harmi juttu. Minulle tuli myös yllätyksenä, kuinka paljon ostotapa vaikuttaa lehden tuloihin. Jos olisin tämän aiemmin tiennyt, niin olisin tilannut lempparilehteni irtonumeroiden ostamisen sijaan. Tai no, Mondo meille tulee suoraan postilaatikkoon.

      Tykkää

  13. Paska uutinen. Anteeksi, mut näin ajattelen. Printtilehti ja -kirja on lyömätön suurimmassa osissa tapauksia…ehkä nelikymppisyyteni on osasyy mielipiteeseeni mutta kuten kirjoititte, en tahdo enää kestää netin, blogien (ammattilaisten) silppujuttuja, ei aikaa paneutua kirjoittamaansa = surkea laatu. 😦

    Tykkää

    1. Mä haluan kaiken! Olen monessa asiassa tosi digifani ja sen hyödyt ovat kiistattomat, mutta haluaisin pitää myös jotkut paperijutut. Blogit ovat mulle viihdettä, lehdet sitten jotain pikkuisen syvempää. Laatuviihdettä?

      Tykkää

      1. Kallistun Noora K:n kannalle tässä, olen sekakäyttäjä ja haluan sekä perinteistä että digiä.

        Tykkää

  14. Oon nyt vähän tylsä ja virrasta poikkeava kun en lähde tähän mukaan. Kolme ja puolsataa euroa vuodessa voisi käyttää paremminkin. Esim. sijoittamalla sen osakkeisiin, päästään n. 15 vuodessa jo kymppitonniin korkoa korolle -periaatteen mukaisesti. Sille ainakin moni keksii käyttöä. Niin kuin joku edellä totesi, pienistä puroista syntyy iso joki. Ja varsinkin jos toisen edeltävän kommentoijan kommentti siitä, ettei irtomyynti hyödytä lehteä, pitää paikkansa, niin en käyttäisi tuota rahaa lehtiin.

    Tykkää

    1. Mä en taas näe näitä mitenkään toisiaan poissulkevina. Sijoitan kyllä osakkeisiinkin, mutta en halua laittaa rahojani vain niihin. Haluan myös niitä kivoja pieniä juttuja ja isnpiraatiota elämääni ja lehti on siihen just täydellinen. En muutenkaan oel sen ajatusmallin kannattaja, että kaikki rahat pitäisi käyttää jotenkin hyvin ja järkevästi. Silloinhan jäisi moni hauska juttu elämästä kokematta. Eilisiä viiden tunnin mittaisiksi venähtäneitä after workeja ja samppanjan juomista kapakassa ei varmaan hyvällä tahdollakaan voi sanoa järkeväksi, mutta olen silti tosi iloinen, että tehtiin se. Jäi hyvä mieli pitkäksi aikaa.

      Tykkää

    2. Niin paljon iloa kuin sijoitustilini katselu tuottaakin, niin olen todennut, että joskus on hyvä rentoutua myös muun kuin Nordnetin parissa. 😉

      Tykkää

  15. Meniköhän Sijoittaja sulla nyt ”vähän” pointti ohi? 😮 Surullista jos edustat stereotypiaa setelinkuvat silmissä kiiluen etenevästä tyypistä… En millään haluais ajatella pien- tai suurempiakaan sijoittajia noin yksisilmäisen ahneina ja kulttuurinvastaisina että kuvittelisivat muutaman satasen säästön vuodessa olevan tärkeämpää kuin lukukokemus, uuden ja jopa omasta elämästä poikkeavien näkökulmien mahdollinen ymmärtäminen! Sitä ei millään pikkurahoilla voi korvata. 😦 Puhumattakaan kotimaisen laatujournalismin tukemisesta kaikin tavoin, sitä ei totta vie nykyään liikaa ole, alasajosta melkein voi jo puhua kun kaikki sisältö pitäisi tuottaa salamannopeasti taustoittamatta!

    Tykkää

  16. Kiitos kivasta blogistanne! Silmiini osui terassin katolla oleva lamppusarja. Muistatteko mistä olette sellaisen löytäneet?

    Tykkää

  17. Harmi todellakin tuo Olivian lopetus! Ja kommentti myös tuohon tilaus-/irtonumeroasiaan, että irtonumeromyynti ei tosiaankaan ole kannattavaa lehden bisneksen kannalta ellei volyymit ole huomattavan suuria. Mieheni on töissä lehdessä, joka on tietyn alan spesiaalilehti eli (eli ei supersuperlaajalle lukijakunnalle suunnattu) ja sitä ei kannata myydä ollenkaan irtonumerona, koska se ei tuota mitään. Välillä jotkut erikoisnumerot laittavat ihan kysynnän vuoksi irtonumeromyyntiin.

    Tykkää

  18. Mitä ihmettä, ei ole totta!? Menin kaiken lisäksi tilaamaan Olivian viime viikolla jostain hyvästä sähköpostitarjouksesta mutta eipä taida sitten lehteä tullakaan 😦 Ihmetyttää myös tuo Divaani, tilasin sitä vuosia ja on ollut mielestäni paras sisustuslehti!

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s