Kolmekymmentä kilometriä silkkaa nautintoa

Noora H.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Mainitsin viikkokatsauksen yhteydessä erittäin pitkästä lenkistä ja lupasin kertoa siitä lisää. Lepoviikon päätteksi, pullaa samalla syöden, on oiva hetki siihen.

Juoksen yleensä pari kuukautta ennen juoksukisaa erittäin pitkän pitkiksen.Yleensä pitkis on noin 30 km ja tällä kertaa aikaa kului 3 h 12 min. Maratonohjelmassani ei ole yli 2,5 h lenkkejä enkä usko, että kovin monessa muussakaan ohjelmassa suositellaan juoksemaan yli kolmea tuntia. Monet asiantuntijat ovat sitä mieltä, että kolmen tunnin jälkeen loukkaantumisriski kasvaa eikä maratonia ajatellen kannata venyttää pitkiksiä tuon yli, sillä vähemmälläkin pärjää.

Minulle ekstrapitkä lenkki tuo itsevarmuutta ja juoksuintoa. Jos jaksan juosta 30 km maltillisella vauhdilla, jaksan juosta myös maratonin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Lenkillä testaan geelejä ja urheilujuomaa, joita en yleensä käytä muulloin kuin kisoissa. Juoksen pisimmätkin lenkit ilman vettä ja muita virvokkeita, ellei ole todella kuuma. Geelejä varmaan kannattaisi käyttää, sillä lisäenergian voimin lenkit kulkevat huomattavasti helpommin ja tälläkin pitkiksellä huomasin heti, kun energia alkoi loppumaan. Harkitsin jopa hetken aikaa Mäkkärin juustohampurilaista, mutta sinnittelin kuitenkin kotiin asti.

Maratoneilla otan ensimmäisen geelin kymmenen kilometrin kohdalla ja seuraavat noin viiden kilometrin välein. Juon myös jokaisella juomapisteellä mukillisen urheilujuomaa ja vettä, joten pelkästään geelien varassa en ole. Pitkiksille pakkaan taskuun pari geeliä, kaksi pulloa urheilujuomaa ja kaksi pulloa vettä, jotta pystyn luomaan itselleni mahdollisimman samanlaiset olosuhteet kuin kisoissa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tankkausta en sentään harjoittele, mutta kiinnitän huomiota siihen, että syön hiilareita pitkää lenkkiä edeltävänä päivänä. Syön niitä muutenkin paljon, mutta ennen ekstrapitkää lenkkiä varmistan, että hiilareita on lounaalla, välipalalla ja illallisella. Hiilihydraattien laadun kanssa en ole niin tarkka. Minulla on aika hyvä vatsa ja voin huoletta syödä ruisleipää edellisenä päivänä. Tunnustettakoon, että hiilareita tulee myös nautittua sokerin muodossa.

Ennen lenkkiä syön tukevan aamupalan, yleensä pari leipää leikkeleillä ja kasviksilla, kananmunan ja smoothien tai jugurttia. Juon pari kuppia kahvia ja yritän nauttia vettä mahdollisimman paljon. Veden juonnin lopetan kuitenkin vähintään tuntia ennen lenkkiä, sillä muuten tiedossa on vessareissu kesken lenkin.

Tärkeintä on kuitenkin asenne ja henkinen valmistautuminen lenkkiin. Kolmekymmentä kilometriä tuntuu järkyttävän pitkältä matkalta, jos on normaalilla lenkillä ja päättää kympin kohdalla pidentää lenkkiä. Itse päätän lenkin ajankohdan hyvissä ajoin ja valmistaudun siihen koko viikon. Lenkille lähden sillä asenteella, että juoksen koko matkan enkä tule aiemmin pois. Vaikka joskus tavallisilla pitkiksillä kahdenkympin juokseminen tekee tiukkaa ja olen kyllästynyt jo puolivälissä, niin ekstrapitkällä tätä ei tapahdu. Mieli on siitä kummallinen, että se sopeutuu aina tavoitteeseen. Saan myös kiksejä pitkistä matkoista, nautin matkanteosta ja kilometrien vaihtumisesta sykemittarin näytöllä.

Lenkin jälkeen syön paljon ja lepuutan pari päivää, vaikka lihakset eivät olisikaan kipeytyneet. Tällä kertaa minulla alkoi myös lepoviikko pian pitkiksen jälkeen.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Mainokset

12 comments

  1. 30km kuulostaa kyllä ihan uskomattomalta harjoitusmatkalta. 🙂 Mutta toki sulla on vuosien juoksutausta. Luuletko että joskus hurahdat ultrapitkiin matkoihin?

    Tykkää

    1. Voi hyvin olla, että hurahdan. Pidemmät matkat kovasti houkuttaisivat ja pää varmasti kestäisi ne, mutta jalkoja vähän epäilen. Mutta ei kai se selviä kuin kokeilemalla? 🙂

      Tykkää

  2. Wow. 30 km on pitkä matka, mutta varmaan se sujuu, kun juoksee paljon ja valmistautuu huolella. Minkälaisessa maastossa muuten juoksit tämän postauksen lenkin?

    Tykkää

    1. Juoksin Helsingin rantoja pitkin eli pääasiassa asfaltilla. Meren läheisyydessä on kiva juosta ja helposti saa vähän pidemmänkin matkan kasaan.

      Tykkää

  3. Tästä tuli sellainen olo, että pitäisi päästä juoksemaan. Minä en ole juossut kuin pari vuotta ja kisojakin vain 10 km:n lenkkejä. Jo ne ovat olleet minulle saavutus! Pidän juoksussa siitä, että voi harjoitella missä vaan. Nyt talven tauon jälkeen on tuntunut tosi hankalalta ryhtyä juoksemaan, en vain millään saa itseäni ulos. Pari kertaa olen käynyt yrittämässä huonolla menestyksellä – pitäisi vain päästä ne ensimmäiset, nihkeät lenkit pois alta… Pyöräilykauden olen sentään jo aloittanut ja joogassa olen käynyt koko talven, ettei nyt ihan ilman liikuntaa ole menty…

    Tykkää

    1. Kymppi on hyvä saavutus, ei kannata yhtään vähätellä sitä! 🙂 Nyt vaan lenkkarit jalkaan ja menoksi, ei kannata liikaa pohtia asiaa tai sinne lenkille ei tule lähdettyä.

      Tykkää

  4. Ihanan väriset lenkkarit! Ja näytät niin freesiltä, että kuvat eivät voi olla otettu tuon pitkiksen jälkeen..? 😉

    Tykkää

    1. Haha, no ei! Mutta minusta ei ehkä heti huomaa, jos olen lenkillä käynyt, sillä hikoilen juostessa melko vähän ja harvemmin muutun punaiseksi. Juoksun aikana rasituksen kyllä näkee kasvoista ja juoksukisojen kuvissa on välillä aika mielenkiintoisia ilmeitä. 😀

      Kuviin kampaan tukan ja laitan vähän meikkiä, oikealle lenkille lähtiessä en tee kumpaakaan. Ehkä seuraavan postauksen voisin kuvittaa lenkillä otetuilla kuvilla, tosin sitten joudutte tyytymään kännykkäkameran kuviin.

      Tykkää

  5. Mua niin nauratti tuo sun ajatus juustohampurilaisesta kesken lenkin 😀 Go girl – iloisia juoksukilsoja sulle!

    Tykkää

    1. Hehe, joskus vielä toteutan sen, olen ihan varma, että pystyisin syömään hampurilaisen juostessa. 🙂

      Tykkää

  6. Kävin juuri sunnuntaina ohjatulla pitkällä kolmen tunnin lenkillä. 28 km sain kasaan muun porukan mukana.

    Olin ensimmäistä kertaa tämän porukan mukana ja mietin, että mitä ne mahtaa mun eväistä sanoa. Meillä oli siis auto koko ajan huoltojoukkona (aika ylellistä vai mitä?), joten mukaan saattoi ottaa vähän enemmänkin. Söin matkalla kaksi banaania ja join kaksi mansikkatrippiä. Lisäksi join vähän vettä, mutta yllättävän vähän (ehkä pari desiä). Mietin etukäteen, että muilla on kuitenkin urheilujuomat ja geelit mukana, joten mitä ne mahtavat meinata mun koululaisen retkieväistä. Mutta: yhdellä konkarilla oli sipsejäkin mukana! Ei muuten kuulosta ollenkaan pahalta. Maistuisivat varmaan mullekin pitkällä lenkillä.

    Yhden juoksijan kolme sääntöä olivat: 1) ruoka ei saa loppua kesken, 2) juoma ei saa loppua kesken ja 3) huono seura ei saa kaikota. Kuulostaa sekin hyvältä!

    Aika kivaa oli! Tulisikohan musta vielä a fast frog 🙂

    Tykkää

    1. Kuulostaa hyvälle lenkille! Ja huoltoauto olisi ihan luksusta. Mä olen joskus ostanut matkan varrelta lakuja, jos geelit ovat loppuneet kesken. 😀

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s