Viikkokatsaus Noora K.

Processed with VSCOcam with t1 preset

Menipäs viikko nopeasti! Äsken vielä istuin kynsiä lakkaamassa maanantaiaamuna. Kevään kunniaksi lakkasin vähän kirkkaammalla punaisella.

Processed with VSCOcam with t1 preset

Processed with VSCOcam with t1 preset

Mitään ihmeellistä en tainnut tehdä koko viikkona, pari kertaa kävin lenkillä ja ruuat eivät olleet mitään luovuuden riemuvoittoja. Korvasimme pakastepizzan karuutta yhdistämällä sen viiniin. Keittiöpyyhkeet lautasliinoina ovat osoittautuneet mainioksi keksinnöksi – edes minä en ole niin kova sotkemaan, että onnistuisin näiden ohi pudottamaan jotain syliini. Lisäksi taidan suhtautua laihoihin servetteihin hieman samaan tapaan kuin laihoihin huiveihin eli nihkeästi.

Processed with VSCOcam with f2 preset

Tällä viikolla hylkäsin nastat lopullisesti ja lenkkeihin tuli huomattavasti lisää vauhtia. En muistanutkaan, miten paljon painavat nastalenkkarit tosiaan hidastavat menoa. Otin lenkkarit käyttöön myös muualla kuin lenkeillä. Ei tekisi mieli vetää jalkaan saappaita enää kertaakaan.

Processed with VSCOcam with t1 preset

Perjantaina koitti vihdoin kauan odotettu hetki, kun House of Cardsin kolmas kausi ilmestyi. Olin varmuuden vuoksi testannut pullajäätelöä jo torstaina, ettei vain mikään voisi pilata autuasta hetkeä. Katsoimme perjantai-iltana monta jaksoa, mutta jossain vaiheessa oli pakko luovuttaa ja mennä nukkumaan.

Processed with VSCOcam with t1 preset

Viikonloppu sai muuten vähän kurjan alun, kun Laiviksen kimppuun hyökkäsi perjantaiaamuna kaksi koiraa. Kaksi vapaana ollutta isompaa koiraa lähti omistajiensa hallinnasta ja syöksyi rähisten aivan kannoillani sipsuttaneen Laivakoiran päälle. Omistajat tulivat toki nopeasti väliin ja minäkin sain huidottua koiria irti (näin jälkeen päin ajatellen tosi fiksua laittaa oma käsi väliin) niin, että Laivis pääsi livahtamaan mylläkästä karkuun. Kovasti he pahoittelivat (ainakin toinen), mutta en voinut jäädä selvittelemään asiaa, kun Laivis juoksi kovaa vauhtia kohti autotietä ja jouduin priorisoimaan sen. Tiedän kyllä, että sattuuhan näitä aina silloin tällöin ja kenelle vain voi käydä joskus virhearvio oman koiran kanssa, mutta harmittaa silti todella paljon. Laivis on jo entuudestaan tosi arka muita koiria kohtaan, se on vanha ja näkee huonosti, etenkin pimeässä, jota se myös pelkää. Olen pitkän työn ja rohkaisun jälkeen saanut sen silloin tällöin leikkimään toisten koirien kanssa, kun kohdalle sattuu sopiva karvakaveri. Nyt siihen tuli oikein kunnolla takapakkia.

Voi kunpa koiranomistajat muistaisivat, että kyseessä on kuitenkin ensisijaisesti vaistojensa varassa toimiva eläin ja huolehtisivat, että heillä on koira joko satavarmasti komennon alla tai remmissä, kun muita koiria tulee vastaan. Toivoisin myös, että sitä kunnioitettaisiin, kun sanon, ettei Laivista voi tulla tervehtimään. On nimittäin tosi tavallista, että ihmiset päästävät koiransa aivan iholle, vaikka erikseen aina sanon hyvin suoraan, että ”älä päästä tämän luokse”.

Kun palasimme kotiin, Laivis vaikutti jo kaikin puolin normaalilta, mitä nyt vähän vaisummalta. Tutkin sen ja totesin, ettei vammoja ollut. Vaan olisipa pitänyt olla vielä tarkempi. Illalla ihmettelimme, kun koira aristi kylkeään ja sieltähän se löytyi hyvin piilosta, paksun turkin seasta, iso ammottava haava. Ohjelman katsominen loppui siihen, kun aloimme tutkia sitä. Verijälkiä ei juuri ollut missään, joten paljoa se ei ollut onneksi vuotanut. Kello oli jo aika paljon, eivätkä eläinlääkäriasemat olleet enää auki. Soitimme Viikin pieneläinklinikalle, josta olen aina saanut todella hyvää ja asiantuntevaa neuvontaa. Saimme hoito-ohjeet ja neuvot siihen, missä tilanteessa koira tulisi viedä viipymättä lääkäriin. Niin paha tilanne ei onneksi ollut ja haavalle riitti karvojen ajelu ympäriltä, putsaus ja tarkka seuranta.

Processed with VSCOcam with f2 preset

Niinpä uskalsimme jättää Laiviksen lauantaiaamuna hetkeksi aikaa yksin, kun kävimme Meripelastusseuran tapahtumassa hävittämässä vanhaksi menneet raketit ja soihdut. Valitettavasti nämä edellistä edelliset hätävälineet olivat niin vanhoja, ettei niillä saanut enää edes harjoitella, joten tyydyimme juomaan munkkikahvit ja katselemaan muita harjoittelijoita. Sammutuspisteenkin bongasin ja siellä päätin käydä kertaamassa.

Processed with VSCOcam with f2 preset

Minulla oli koko viikonlopun vähän tukkoinen ja puolikuntoinen olo, joten jätin sportit väliin ja nukuin sen sijaan potilaan kanssa kolmen tunnin päiväunet. Jospa välttyisin kunnon flunssalta ihan vain ottamalla iisisti.

Processed with VSCOcam with f2 preset

Tänään puristin varuiksi veteen kunnolla sitruunamehua mukaan C-vitamiinia tankatakseni. Viikonlopun käytetyin tavara on ollut mittanauha, jolla olen sisustushepuleissani mittaillut yhtä sun toista. Olohuoneen päätyseinän kaluste on nyt vihdoin päätetty ja menee tilaukseen ensi viikolla. Jipii! Seuraavaksi käyn laskemaan vaatteitani, aloitetaan ensi viikko sitten vaikkapa toivepostauksella. Kivaa sunnuntaita kaikille!

Mainokset

7 comments

  1. Voi vitsi, onneksi ei käynyt pahemmin! Meillä on ihan samanikäinen (eikös Laivis ole 10?) ja -rotuinen, ja sai kerran kurkkuunsa ison koiran oikein kunnolla. Eipä juuri pidä toisista koirista ja hengenlähtökin olisi voinut tulla, syvät puremajäljet tuli. Ja väliin iskin mitään ajattelematta, toisen koiran leukoihin kiinni…

    Tykkää

    1. Laivis on 11-vuotias eli suunnilleen samoissa mennään. Onneksi ei tosiaan käynyt pahemmin. Tuo väliin meneminen on kyllä paha. Mähän olen myös piilottanut Laiviksen selkäni taakse, kun kaksi uhkaavasti murisevaa rhodesiankoiraa lähti tulemaan kohti… Ei sille mitään voi. Veneellä ei tulisi mieleenkään pistää kättä tai jalkaa väliin yhtään mihinkään, kun lasikuitua saa aina uutta, mutta jotenkin tuo pieni elävä olento on aivan eri asia ja sen vuoksi olen kyllä valmis ottamaan vähän hammasta käteen.

      Tykkää

    1. Joo, kiitos kysymästä. 🙂 Haava on parantunut hyvin ja pieni on jo aika lailla oma itsensä. Aika kannoilla se pysyttelee lenkillä, mutta muuten. 🙂

      Tykkää

  2. Ou män mikä viikko, toivottavasti tämä viikko tuo enemmän aurinkoa. Onneksi kuitenkin pullajätski ilmeisesti oikeasti toimii. Toivepostauksien listaan voisin lisätä kynsilakkapostauksen.

    Tykkää

  3. Voi ei!? 😦 Onneksi ei tuon pahemmin käynyt, vaikka onhan jo tuossakin pienelle reppanalle aivan turhaan kestettävää. Toivottavasti lukevat tämän postauksesi ja tarjoutuvat korvaamaan kulut!

    Järkeni katoaa sillä millisekunnilla kun lastani tai koiraani uhkaa jokin! Viis siitä ettei se välttämättä edes auta tilanteessa; se teko lähtee jostain niin syvältä ettei sitä ehdi pysäyttää tai edes muuttaa… Kaksi koiraa muodostaa heti jo lauman omasta mielestään ja siitä näitä kuvailemasi kaltaisia vaaratilanteita usein syntyy. On se ihmeellistä – ja sokaisevan raivostuttavaa – etteivät koiraihmiset niin yksinkertaista totuutta tajua. Itse sain joskus pelkällä raivokkaalla karjunnalla kaksi mitäs muuta kuin schäferiä pysähtymään, ja voi pojat miten annatin samalla volyymillä taluttajalle joka ei siis ollut omistaja, vaan tämän äiti eikä hallinnut millään muotoa niitä koiria vaikka olivat hihnassakin! Vetivät mammaa perässään kuin ahkiota siinä vaiheessa kun rakit päättivät kokea ranskanleivän kokoisen koirani uhaksi. Vieläkin tärisyttää kiukusta… 😛

    Kunpa tosiaan ihmiset ajattelisivat kuten sanoit näitä asioita ei aina niin rennolla tavalla, että riskit ja vahingot minimoitaisiin.

    Parempaa alkanutta maaliskuuta maailman suloisimmalla Laivikselle!

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s