Huominen (ja sen asu) on huomenna

Noora K.Gant6 (1 of 1)-Exposure49

Hyvää huomenta! Paras työaamu alkaa riittävän pitkien yöunien jälkeen, sisältää rauhallisen aamupala- ja lehdenlukuhetken, kiireettömän koiralenkin ja asusteet, jotka on puettu päälle sisätiloissa sen sijaan, että korvikset kiinnitetään bussipysäkille juosten. Siihen ei kuulu yhtään kirosanaa, tuhraantunutta kynsilakkaa, eikä kastunutta sukkaa. Ja ennen kaikkea hyvänä työaamuna voi pukea hyvissä ajoin valmiiksi valitut vaatteet päälleen.

Gant4 (1 of 1)-Exposure49

Gant5 (1 of 1)-Exposure49

Miten täydellisen (tai edes kivan) arkiaamun sitten saa? Heti alkuun pakollinen disclaimer: tämä todennäköisesti koskee vain lapsettomia.

Testasin viime viikolla sellaista, että pakotin itseni joka ilta sänkyyn viimeistään kymmeneltä. Normaalisti kelloni soi kuuden ja seitsemän välillä riippuen erinäisten aamupalaverien ja koiranulkoilutuksien yhdistelmistä. Aluksi riittävän aikaisin nukkumaan meneminen oli vaikeaa, vaikka olen tosi iltauninen ja muutenkin kyllä aamuihminen. (Saatan jo nukkumaan mennessäni odottaa aamukahvia.) Oikeasti kymmenen jälkeen harvoin tapahtuu mitään kovin ihmeellistä, joten en tiedä miksi lykkään puolitahallani nukkumaanmenoa liian myöhäiseksi. Arki-illat ovat vain jotenkin niin nopeasti ohi humahtavia.

Toinen testattava juttu oli koko viikon työvaatteiden suunnittelu etukäteen. Päätin asut sunnuntaina ja otin ne joka ilta viimeistään kuuden aikaan esille seuraavaa päivää varten. Niin monta kertaa olin ajatellut, että katson sitten juuri ennen nukkumaanmenoa vaatteet valmiiksi ja päätynyt tuijottamaan kaappiani lasittunein silmin ja kiukustuen. Vaateraivareiden eliminointi rauhoitti nukkumaanmenoajan, millä oli merkittävä vaikutus unen saamiseen.

Kokoan vaateideat kasaan Polyvoressa, joka on ainakin tällaiselle visuaaliselle ihmiselle äärettömän kätevä apuväline, jos ei jaksa alkaa sovitella. Ja minähän en yleensä jaksa. Ostan housuja lukuun ottamatta monesti vaatteetkin sovittamatta. Polyvoressa etsin vaatekappaleita joskus brändien nimellä, joskus materiaaleilla ja joskus vaatekappaleiden nimillä. Värivaihtoehtoja rajaan myös. Tavallisimpia hakujani ovat ovat J.Crew, scarves + cashmere, merino, pumps, blazer, striped, riding boots, flats ja tee. Tämä alla oleva asu tuli mieleen eräästä ikivanhasta kollaasista. Käyn siis myös joskus katselemassa, mitä olen suunnitellut aiemmin.

Gant2 (1 of 1)-Exposure49

Gant3 (1 of 1)-Exposure49

Ja toden totta, parilla hyvin yksinkertaisella kikalla olin kohtuullisen pirteä vielä torstainakin. Aina ei siis tarvita mitään meditointisessioita tai aurinkotervehdyksiä, jotta aamusta saisi seesteisen. 

Muita aamun pakollisia ovat illalla ladattu kahvinkeitin mahdollisimman nopean kofeiinitykityksen takaamiseksi, kerros kynsilakkaa lehteä lukiessa (vain yksi!), paperi-Hesari ja täydellinen hiljaisuus siihen saakka, että astun ovesta ulos, laitan napit korville ja Bassoradion päälle. Mitä teidän aamuihinne kuuluu?

Mekko: Banana Republic (todella, todella vanha)
Bleiseri:Gant
Villasukkikset eli paras keksintö: HM
Saappaat: Sam Edelman
Korvikset: Gauhar (saatu edellisen blogin kautta)

Mainokset

22 comments

  1. Mulla on sulta paljon oppimista. Joka aamu sama katastrofi, että mitä pukisin päälleni..
    Omaan aamuun kuuluu ison kahvimukin ja aamiaisen lisäksi surffailua lemppariblogeissa. Se harmittaa, että iPad moittii välillä tätä teidän uutta blogia. Oisko kuvat liian suuria? Tämän postauksen onneksi sain luettua, se pelasti aamuni 🙂
    Nyt koiraa lenkittämään!

    Tykkää

    1. Toi kuvien koko on sellainen työn alla oleva juttu, mutta jos vain välillä tulee ongelmia, niin voisiko olla yhteydestä kiinni? Kun kuvat postataan kuitenkin joka kerta about samankokoisina. Onneksi tänään avautui. 🙂 Toivottavasti tuli kiva päivä!

      Tykkää

  2. Huomenta! Minun aamuihini kuluu torkuttaminen, vaikka tiedän sen olevan tyhmää ja yritänkin kovasti päästä tavasta eroon. Jos ei ole pakko lähteä tiettyyn aikaan ehtiäkseen palaveriin, tuppaavat aamut kotona venymään, vaikka mitään ihmeelistä en teekään. Tai no, luenhan tässä parhaillaankin blogeja. Hesarin yritän ainakin selata, siis jos se sattuu tulemaan ajoissa. Nykyään lehti jaetaan meidän taloomme harmillisen myöhään, puoli seitsemän ja seitsemän välillä. Eli jos lehti ei ole pöydässä samaan aikaan kahvikupin kanssa, jää se kyllä lukematta. Olen niin perinteinen, että vielä en ole taipunut digilehteen…. En tiedä minkä takia, mutta joululoman jälkeen olen alkanut herätä joka aamu viiden aikaan ja siksi tuntuu, että päivät ovat menneet enemmän ja vähemmän sumussa. Entistä tärkeämpää olisi siis mennä ajoissa nukkumaan ja valita ne vaatteet jo illalla. Mutta mutta! Tässä olisi tsempattavaa helmikuulle. Pirteää päivää!

    Tykkää

    1. Mä en ole koskaan torkuttanut! 😀 Varmaan johtuu edellisestä elämästä, kun töistä ei vain yksinkertaisesti voinut olla myöhässä, niin oli aina pakko nousta heti. Mä luen kyllä digilehteäkin, mutta eniten tykkään paperiversiosta. Siinä on fiilistä. 🙂

      Toivottavasti sullakin oli kiva päivä!

      Tykkää

  3. Oma aamuni oli kaukana seesteisestä, suurin kaaoksenaiheuttaja oli kiukutteleva viisvee 🙂 Ihana ipana, mutta aivan totaalisesti anti-aamuihminen. Minäkään en ole kukon kaveri aamuisin, joten molempien venymistä tarvitaan..

    Tuota tapaa minunkin pitäisi kokeilla, määrätä itseni nukkumaan kymmeneltä. Sisäinen kelloni ilmoittaa nukkumaanmenoajaksi puolen yön tienoon.

    Tykkää

    1. Voi teitä, aamut on kyllä sitten teille pahoja.

      En mäkään aina ihan heti saanut unta, mutta jo se rauhoittuminen ja vaakataso oli hyväksi. 🙂

      Tykkää

  4. Kyllä ne aamut voi olla rauhallisia myös lapsiperheessä. Kaikkien vaatteet, tavarat ja eväät illalla valmiiksi, itse viimeistään 22.30 sänkyyn. Useimmiten jo klo 22, kuten totesit sen jälkeen ei enää tapahdu mitään erikoista. Aamulla samalla rutiinilla aina, joten lapsikin tietää mitä seuraavaksi tapahtuu. Suuri helpotus on toki lapsen aamiainen päiväkodin tarjoamana, sekä kaksi aamuhuin osallistuvaa vanhempaa.

    Yhtä kaikki tämäkin aamu oli rauhallinen ja seesteinen. Matkalle lähdettiin jo heti seiskan jälkeen

    Tykkää

    1. Wau, miten organisoitua! Toi on muuten varmasti totta, että lapsellekin on kivempi, kun tietää, mitä tapahtuu. 🙂

      Toivottavasti teilläkin oli kiva päivä.

      Tykkää

      1. Komppaan LH:ta – meillä mennään samanlaisella toimintamallilla. Helpottaa elämää hurjasti! Olen aamuihminen, mutta kolmatta maailmansotaa en aamuisin jaksa.

        Tykkää

  5. Mun aamuja kuvaa parhaiten sana rutiini. Kello soi klo 6 joka arkiaamu, ei torkutuksia. Pystyyn, kahvinkeitin on illalla ajastettu valmiiksi. Uutisia netistä, klo 6:30 radio päälle YleX aamun alkaessa. Lapset hereille, aamupalan valmistus, tiskarin tyhjennys, aamun inhimillistäytymisosuus, vaatteet niskaan ja klo 7:15 kohti töitä.

    Rutiini on kaiken a ja o. Jokainen tietää, mitä hommiin kuuluu ja mahdolliset ekstravalmisteluja vaativat asiat, kuten hiihtimet koululaisille, katsotaan illalla valmiiksi. Kaikki lähtee kahvinkeittimestä, on ihanaa kun saa suoraan aloittaa kaatamalla valmiin kahvin kuppiin kun päässä ei vielä bitti liiku.

    Tykkää

    1. Rutiinit on kyllä tosiaan tärkeitä. Mä huomaan, että jos en tee rutiinin mukaan aamulla, niin sitten aina jotain unohtuu kotiin tai jää kahvinkeitin päälle tai mitä sattuu.

      Ja kyllä, kahvia tarvitaan rapido! Nykyään mä tosin selviän koiralenkin ilman ja otan vasta sitten. Mutta sitten menisikin jo ihan hermot, jos pitäisi siinä alkaa keittää. 😀

      Toivottavasti oli hyvä päivä. 🙂

      Tykkää

  6. Kyllä komppaan – kaikki mahdolliset esivalmistelut jo illalla, pöydälle esiin otettuja vitamiinipillereitä myöden! Sillä se kaaos taittuu, vaikka perheessä on vain 1 äiti ja 2 teini-ikäistä, jotka eivät aina toimi ihan oman ajatukseni tavalla… Kaikkein tärkeimpänä pidän noiden vaatteiden ottamista valmiiksi esille – aamut menee niin sumussa ja automaattivaihteella, että mitään ylimääräistä ajatusta vaativaa tehtävää ei parane aamulle jättää. Varsinkin kun omat aamuni alkavat pari kertaa viikossa puhelinpalaverilla australialaisen työnantajan kanssa – kaikki energia pitää silloin fokusoida siihen, siinä ei ehdi enää miettiä mitään ylimääräistä aivotoimintaa vaativaa :-). Riittävän aikaisin nukkumaan meneminen ja suunnittelu – siinä mun avaimet toimivaan arkipäivään!
    Niin ja se sanomalehti. Vaikka padilehti on halvempi niin paperia sen olla pitää – fiilisjuttu!

    Tykkää

    1. Jep, vaatejuttu on tosi tärkeä! Meillä vielä mies saattaa usein nukkua vielä kun mä lähden, niin en halua mennä aamulla laittamaan makkariin (jossa meillä on vaatekaapit) valoja ja kaivelemaan. Itse nimittäin saisin ihan raivarit moisesta.

      Mitenhän sitä malttaisi mennä riittävän aikaisin nukkumaan? Tänäänkin… Kivaa iltaa!

      Tykkää

  7. Tässä ilmoitautuu vakkarilukija mutta erittäin laiska kommentoija :). Tykkään tosi paljon uudesta blogistanne; sisältö on just sitä mikä minuakin kiinnostaa ja ulkoasu on raikas ja selkeä. Lisäksi teidän molempien kirjoitustyylissä näkyy innostus tähän blogiin ja se välittyy ihanasti myös lukijalle. Tässä postauksessa on muuten aivan mielettömät kuvat!

    Noora H., toivepostauspyyntönä haluaisin lukea sinun kokemuksistasi juoksukoulusta.

    Kivaa talven jatkoa teille molemmille sinne kauas Suomeen :).

    Tykkää

    1. Ihanaa, kun kommentoit nyt, kommentit on niin kivoja ja tärkeä motivaattori myös. 🙂

      Sulle myös ihanaa talven jatkoa ja kiitos kivasta kommentista!

      Tykkää

    2. Moi Anne, kommenttiisi vastaaminen on vähän viipynyt, sillä koko ilta meni juuri siellä juoksukoulussa. Postausidea otettu ilolla vastaan ja kirjattu exceliin;)

      Tykkää

  8. Mä vähän luulen, että ennakkosuunnittelu ja virkeänä herääminen on ykkösjuttuja aamussa, oli sitten lapsia tai ei. Meillä niitä on kaksin kappalein ja jos edellisenä iltana en ole laittanut sekä omia että lasten vaatteita valmiiksi, pakannut tarvittavia kamoja laukkuihin ja muutenkin aikatauluttanut aamuhommia, on kaaos valmis. Siihen kun lisätään kukkuminen puoleenyöhön niin, että herään seiskalta valmiiksi väsyneenä, niin terve. Ennakoimalla ehditään kaikki ottaa aamut rauhassa niin, että lapset katselee piirrettyjä vaatteet päällä ja minä ehdin meikata molemmat silmät!

    Tykkää

    1. Näin se voi hyvin olla. Miksiköhän sitä tosiaan tulee niin helposti kukuttua arkisin ihan liian myöhään? Vaikka tietää, että siinä ei ole mitään järkeä.

      Onnistunutta aamua huomennakin!

      Tykkää

  9. Heh, naurattaa tuo alun disclaimer. Ihan totta, ainakin meidän jättiperheessämme… 😀

    Mulla aamut koostuu yleensä tukka pörrössä harhailusta vauvan kanssa, odotellen joko kahvia tai vauvan isoveljen heräämistä. Aamuja tosin auttavat esivalmistelut (illalla katettu pöytä ja parin leipäpalan varaaminen mun hyllylle, jotta koululaiset eivät syö kaikkea ja jätä mulle vain muruja) ja vauvan syöttäminen. Kun pienin on syönyt, saa myös äiti syödä aamupalansa rauhassa, ainakin joskus. 😉

    Tykkää

    1. No mä ajattelin, että jos en laita sitä, niin heti on joku sanomassa. 😀

      Ihana toi ”mun hylly”. 🙂 Toivottavasti siellä on huomisaamunakin jotain hyvää.

      Tykkää

  10. Hei, olipa kiva löytää blogisi (tai nykyisin bloginne) jälleen. Tipahdin kärryiltä siinä vaiheessa kun tämä muutos tuli mutta nyt pääsin jälleen kyytiin. Ihana lukea juttujanne, kiitokset!
    Mukavaa tulevaa viikonloppua!

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s