Lentomatkustukseni ABC

Noora K

Kanaria4 (1 of 1)-Exposure48

Kanaria2 (1 of 1)-Exposure48

Kanaria3 (1 of 1)-Exposure48

Kun on vuosikausia jatkuvasti reissun päällä, alkaa kehittää omia rutiineja, kun huomaa toimivia tapoja. Pohdin pitkään, miksi halusin aina työmatkoillani tehdä joka kerta samoja juttuja tietyissä kohteissa. Luulen, että kun työkaverit, työväline ja kohde vaihtuivat joka kerta töihin tullessa ja elämää leimasi koko ajan sellainen ennustamattomuus ja tietynlainen epävarmuuskin, niin sitä halusi, että olisi edes jotain pysyvää. Kun lopetin lentotyön, päätin samalla luopua joistakin vakkarijutuista (kuten tietystä aikataulusta ja järjestyksestä perillä kohteessa). Toiset, hyväksi havaitut toimintamallit taas päätin pitää. Mitä siis tarttui mukaan yhdestätoista lentsikassa vietetystä vuodesta?

Käsimatkatavarani (yksi ainoa!) on ihan aina sellainen, että se mahtuu edessä olevan istuimen alle. Hattuhyllyt tulevat äkkiä täyteen, kun jokaisen on pakko raahata se vetolaukku ja toinen isohko kassi mukanaan ja sitten ihmetellään, miksi mihinkään ei mahdu mitään. Kun oma väsky on sellainen, että se sujahtaa jakkaran alle helposti, varmistaa myös miellyttävän ja sujuvan liikkumisen kentällä. Ison kassin sisällä irtosälä on omissa pussukoissaan. Vyölaukussa (jonka mahtavuuden tajusin tällä kyseisellä matkalla) ovat puhelin, boarding pass ja passi. Lisäksi siellä voi olla pieni määrä käteistä pikkuostoksiin.

Hyvin usein käsimatkatavaroihin päätyvä asia on kevytuntsikka. Nämä kuvat on otettu taannoiselta Kanarian pikareissulta. Etelänkin kohteissa saattaa olla iltaiseen aikaan viileää. Toisaalta haluan myös, että vaikka matkustaisin kuinka lämpimään kohteeseen, minulla on mukanani jotain, jolla pärjään viileämmässäkin ilmastossa, jos Suomessa on talvi tai reitti kulkee kylmien alueiden yli. Toisin sanoen varaudun yllättäviin tilanteisiin, esimerkiksi sellaiseen, että kone joutuukin jostain syystä tekemään välilaskun jonnekin ihan muualle kuin helteeseen. Tai ihan vain siihen, että takaisin kotiin palatessa kone parkkeerataankin ulkoriviin eli koneesta on bussikuljetus terminaaliin. Pakkasessa on kivempi olla, kun on vaatetta päällä. Omaan pussukkaansa tungettuna untsikka ei vie paljoakaan tilaa ja se toimii samalla yllättävän mukavana tyynynä. Lisäksi kassissa on iso huivi, jota voi tarpeen tullen käyttää peittona. Ja käsimatkatavaroissa on lähes aina myös kirja.

Yksi juttu kannattaa muuten muistaa käsimatkatavaroissa. Pinsetit! Lentokoneen vessan valo on nimittäin aivan erinomaisen hyvä kulmakarvojen nyppimiseen. Jos on hiljainen lento, eikä pelkoa oven taakse kertyvästä jonosta, niin matkalla kannattaa suorittaa myös tämä kauneudenhoidollinen toimenpide.

Kanaria10 (1 of 1)-Exposure49

Kanaria5 (1 of 1)-Exposure48

Nukun aina sellaisissa vaatteissa, joissa voin häipyä huoneesta välittömästi, jos tulee vaikkapa palohälytys. Tämä siis tarkoittaa kylmissä kohteissa verkkareita ja pitkähihaista t-paitaa, lämpimissä kohteissa alaosaksi kelpaa kevyempikin. Jotkut nopeasti jalkaan vetäistävät kengät loikoilevat myös lähistöllä. Lisäksi lähelläni ovat aina taskulamppu ja huoneen avain. Vähän kohteesta riippuen olen myös saattanut miettiä valmiiksi, mihin kohtaan huonetta menen, jos tulee maanjäristys. Tiedän myös aina, missä on lähin poistumistie ja montako ovea sen ja minun oveni välissä on.

Kanaria7 (1 of 1)-Exposure48Kanaria9 (1 of 1)-Exposure48

Mietin yleensä kotona reissun asut valmiiksi ja yritän valita sellaisia vaatteita mukaan, jotka eivät hirveästi rypisty ja jos rypistyvätkin, niille riittää hetken roikotus henkarissa. Jos matkalla joutuu käyttämään aikaa silittämiseen, niin siinä menee kyllä elämä hukkaan. Itsestäänselvää varmaan on, että kannattaa valita sellaisia ylä- ja alaosia, jotka sopivat kaikki keskenään yhteen. Pakkaan myös aina alusvaatteita tuplasti sen määrän, mitä oikeasti tarvitsen. Jos reissu jostain syystä venähtää, niin sittenpähän on, eikä tarvitse ainakaan heti ryhtyä pyykkäämään lavuaarissa, missä myös menee vähän elämä hukkaan.

Kanaria8 (1 of 1)-Exposure48

Yksi rutiini, josta en tule luopumaan ikinä, on lenkkilimu parvekkeella sikäli mikäli parveke on ja kohde on lämmin. Sen verran rikoin vanhoja kaavoja tällä kertaa, että olinkin juoksemassa heti lennon jälkeen. Olen yleensä tottunut siihen, että matkoilla sporttaus tapahtuu heti herättyä ja sitten sen jälkeen vasta kaikki muu päivän ohjelma. Tällä kertaa kuitenkin saavuimme perille sellaiseen kellonaikaan, että altaalle ei oikein ollut enää asiaa sinä päivänä, mutta illallisaikaankin oli vielä parisen tuntia. Mies ehdotti kevyttä juoksulenkkiä ja sehän oli aivan mahtava idea. Juoksimme rennosti hölkötellen vajaan kutosen ja se teki kyllä todella hyvää pitkän istumisen jälkeen. Suosittelen lämpimästi! Kävimme sitten vielä aamulla uudelleen ja tämäkin on edelleen – lenkkilimuun partsilla yhdistettynä – takuuvarma resepti onneen. Niin tai näin, liikkuminen siis kannattaa etenkin lentsikassaistumispäivinä. Ja muutenkin. Ja limu. Ja aurinko. Ja musiikki.

Oispa kesä.

Mainokset

34 comments

  1. Hih, kylläpä tämä postaus sai hymyn naamalleni! Olet kyllä miettinyt nämä asiat hyvin pitkälle ja tarkkaan, mutta samalla huomasin, että noudatan hyvin montaa kaavoista itsekin. Kohteissa käyn lähes poikkeuksetta samoissa kaupoissa, kahviloissa ja ravintoloissa jne. Mukana kulkevat niin huivi kuin untsikkakin ja ylimääräisiä alusvaatteita, mutta minun pinsettini ovat matkustaneet ruumassa, koska kotonakin on erinomainen valo kulmakarvojen nyppimiseen. Toisaalta en ole edes ollut varma saako metallisia pinsettejä kuljettaa käsimatkatavaroissa. Mutta se lentokoneiden vessan valo on kyllä järkyttävä, joka kerta säikähdän miten räjähtäneeltä näytän!

    Aurinkoista loppiaiasta!

    Liked by 1 henkilö

    1. Mä luulen, että nuo pinsetit ovat varmaan vähän tapauskohtaiset. Multa niitä ei ole ainakaan koskaan otettu pois, mutta sen sijaan sellaisesta piikkipäisestä tupeerauskammasta olen sanut aikamoisen läksytyksen. 😀

      Se valo on kyllä harvinaisen jäätävä.

      Ihanasti paistoi ainakin täällä meillä, toivottavasti teillä kans!

      Tykkää

  2. Tulipas paljon hyviä vinkkejä, vaikken taida matkalle piiiitkään aikaan vielä päästäkään. Pyjama-asian kun olisinkin tajunnut silloin, kun opiskelija-aikoina joutui välillä juoksemaan ulos yövaatteissa, jonkun testatessa lontoolaisen opiskelija-asuntolan palohälytintä. Olis ollut parempi mieli kivassa pyjamassa kuin siinä kauheassa yöpaidassa… 😀 Onneksi nykyään yövaatteetkin on kivoja!

    Tykkää

    1. Joo-o, se pyjama-asia on sellainen, että varmaan jokainen, joka on joskus joutunut juoksemaan kesken unien, ottaa tämän huomioon. 😀

      Tykkää

  3. Kiitos hyvästä matkapostauksesta. Iso villahuivi tai villa-silkki -sekoitus on ehdoton matkoilla/koneessa ja tuon kevytuntsikka-asian olen korvannut vähän laadukkaammlla fleecellä. Matkan jälkeen tykkään pestä kaikki vaatteet, varsinkin jos on käynyt kuumassa tropiikissa. Fleece on vähän helpompi pestä kuin kevytuntsikka mielestäni.

    Sellaista kysyisin, että minkälaisia lisäturvatoimenpiteitä mahdollisesti käytät? Äänihälyttimiä hotellihuoneen ovessa, vaijereita, lukkoja matkalaukussa ja käsimatkatavaroissa sekä laukussa kaupungilla?

    Tykkää

    1. En mä käytä mitään ekstraa. Huoneessa pidän aina takalukon ja Do not Disturbin ja käydän safety boxia, mutta enpä mä juuri muuten mitään ihmeellisyyksiä tee. Matkatavarat pidän aina valvona silmän alla pakkaamisen ja lähdön jälkeen. Kaupungilla käytön usein crossbody-laukkuja ja pidän vielä kädellä kiinni, jos epäilyttää. Katson, missä liikun ja mihin aikaan, enkä ota tyhmiä riskejä. Näillä olen pärjännyt hyvin. 🙂

      Tykkää

      1. Paljon yksin matkustavana olen kokenut bSafe-appin hyväksi. Ainakin tämä on lisännyt turvallisuuden tunnetta matkoillani. Onneksi en ole sitä vielä kuitenkaan tositoimissa joutunut kokeilemaan.

        Täältä voi lukea lisää jos kiinnostaa: http://www.elle.com/news/lifestyle/womens-safety-apps

        Niin ja onnea uudelle blogille, taustailen vahvasti mukana!

        Tykkää

      2. Wow, kaikkea sitä onkin olemassa! Pitääpäs ladata toi app, ei se ainakaan haitaksi ole. 🙂

        Kivaa kun olet täällä! Toivottavasti nähdään taas pian.

        Tykkää

  4. Toi pinsetti juttu! Mahtavuutta! Kerrankin joku joka ajattelee ihan samalla lailla! Työpaikan hississä on sama juttu valon kanssa mutta kulmakarvojen siistiminen siellä on hiukan hankalasti toteutettavissa… Mahtava tämä uusi yhteinen bloginne muuten 🙂

    Tykkää

    1. Ha, on niin vaikeaa löytää paikkaa, jossa olisi hyvä valo nyppiä, niin mä käytän kaikki tilaisuudet hyväkseni. 😀

      Ja ihanaa, jos tykkäät!

      Tykkää

  5. Lämpimät onnittelut uudelle blogillenne! Mukana ollaan ja alku on ainakin lupaava. Mahtimimmejä! 🙂

    Tykkää

  6. Loistavat tipsit! Olen selvàsti liian harvoin pààssyt matkustamaan oman maan rajojen ulkopuolelle, kun en esim. juoksupyjamaa ole ymmàrtànyt tarvita :D…Oletko kaivannut vanhaa työtàsi, làhinnà sen tuomia etuja manipedeineen? Työmatkapostauksesi olivat lemppareitani (ja siksi harmitti, kun vaihdoit duuniasi 😀 ).

    Tykkää

    1. Kiva, jos näistä oli iloa! Edellinen työ opetti aika hyvin miettimään noita turvallisuusjuttuja ja riskejä. 🙂
      En ole kyllä kaivannut sitä sekuntiakaan. Tykkäsin siitä sen ajan, kun sitä tein, mutta se riitti. Manipedejä saa rahalla mistä vaan, hyvinvointia, terveyttä, yöunia ja arvostusta ei. Nykkiä tietty ikävöin, mutta sinnekin onneksi pääsee muutenkin.

      Tykkää

      1. En tiedä, onko siitä koskaan ollut puhetta, mutta mä halusin aikoinaan lentäjäksi. Tilasin finskiltä lomakkeetkin hakeutuakseni koulutukseen, mutta pituusvaatimukseen se homma tyssäsi jo alkumetreillä. Sama homma sotalennoston puolella.

        Tykkää

  7. Kiva postaus! 🙂 Olisi mahtavaa jos vielä kertoisit lisää vanhasta työstäsi. Esim. miten päädyit alalle, millaista se oli,? Oletko kuin pitkä? lentoemännillä on kait jotkut pituusrajat..? Minkälainen kielitaito vaadittiin?

    Tykkää

    1. Ainiin aiemmin blogissasi ollut että meihesi on lentoalalla myös. Olisi jännä kuulla miten tapasitte ja juttu eteni:) oliko se työn merkeissä,:)

      Ja molemmilta Noorilta olisi kiva kuulla millä kameroilla otatte kuvia blogiin:)

      Tykkää

      1. Ja vielä… 🙂 Olemme tavanneet töissä, mutta muuten en käsittele parisuhdettani täällä tämän enempää. Joitain asioita sitä vain haluaa pitää yksityisenä, ymmärrät varmasti. 🙂

        Mä kuvaan Canonin 6D:llä ja pääasiassa 40mm f/2,8 ja 85mm f/1,8 -linsseillä. Toisella Nooralla on upouusi Olumpus PEN E-PL7 ja siihen 25mm f/1,8 -objektiivi.

        Tykkää

    2. Moikka! Voin kertoa mielelläni lisää meilitse, laita vaan blogin sähköpostiosoitteeseen kysymyksiä, niin vastaan. 🙂 Mä olen 162 pitkä, joten enää ei tarvitse olla mitenkään erityisen pitkä. Ja nykyään kielitaitovaatimuksetkin ovat käsittääkseni huomattavasti löysempiä kuin silloin kun itse hain.

      Tykkää

      1. Kiitos vastauksista:) Laittelen meiliä myöhemmin:) Ja ymmärrän tietty!

        Itselläni olisi kameran hankinta edessä.. mutta valinnan vaikeus…:P Ehkä joku PEN-malleista….:)

        Tykkää

  8. Kulmakarvojen nyppiminen lentokoneen vessassa?? Eka ajatukseni oli, että ei kait nyt oo aprillipäivä… No, mä inhoan niiden ahtautta ja pyrin äkkiä vessasta ulos, mutta mikäettei. 🙂

    Mun matkustusfilosofia on, että mahdollisimman kevyesti koneeseen. Tosin tuo untsikkapointti on kyllä erinomainen sekin. Mutta hotelleissa on aina niin kuuma, että en voisi kuvitellakaan nukkuvani palohälytysvarautuneena. Katson kyllä uloskäynnit ja varaan kamat helposti saataville, mut unta ei vaatetettuna tule.

    Tykkää

    1. Joo, tämä on ehkä sellainen vähän yllättävä juttu. Paras valo on Embraereissa. 😀

      Mäkin tykkään mennä kevyillä kamoilla koneeseen, mutta safety first.

      Tykkää

  9. Hyviä vinkkejä, kiitos! Luulen, että minulla on samanlainen kevytuntuvatakki. Saako toivoa asupostausta kevytuntuvatakin kera? Olisi kiva saada lisäinspiraatiota. 🙂

    Tykkää

  10. Potsloiskis! Onpahan upia sivut mimmit laittaneet pystyyn, ylävitonen molemmille!
    Bloglovin’ia oottelen, tuleehan?

    Kuules Koo (ootte mulle nyt Koo ja Hoo), menin pilaamaan mun Nine Westin parhaimmat kiiltonahkakenkäni astumalla rappurallissa huti, shit! Nuo Michael Korsit näyttää juurikin vastaavilta kuin ne mun NW:t (lue: ei liikaa korkoa). Kuukkeloin niitä jo, mutta koko jäi mietityttään. Ovatko kokoluokitukseltaan ihan normia vai pitääkö ottaa isompi? En kauhiasti ehtisi palauttelemaan nimittän väärän kokoisia, kun pitäisi Köpiksessä kahden viikon sisällä niillä sipsutella menemään.

    Tykkää

    1. Helou ja tervetuloa vanha kaveri! Ja tulee, ei ollut vielä päivittynyt kun viimeksi tsekattiin, mutta tekeillään kyllä. 🙂

      Koo ja Hoo on hyvät. 🙂 Aika normit ovat mun mielestä, otin 38:t (mulla on 37,5) ja vastaavat musta kokoaan aika täydellisesti.

      Tykkää

      1. Mahtava homma, nyt on tilattu 39:t, kun mulla on 38,5 itellä ja ne taas oli loppuslut. Kiitos avusta!

        Tykkää

  11. Hyviä vinkkejä, kiitos! Tosin lennon aikana (mahdollisesti) tarvittava tavaramäärä on pikkuisen toista luokkaa pikkulapsiperheessä. Iso huivi kulkee matkoilla mukana aina minullakin, siitä saa peiton itselle / lapsille, pimennysverhon penkkien väliin jne. Vaihtovaatteet on myös must, itsellekin vähintään vaihtopaita. Savetteja ilman en lähtisi mihinkään. 🙂

    Tykkää

    1. Juu, lasten kanssa on varmasti kaikki ihan toisin. Siihen mä en sano yhtään mitään, kun en tiedä. 😀

      Tykkää

  12. Itse taas ajattelen että elämä menee hukkaan matkalaukkua ruumasta odotellessa. Siksi olen viimeiset kymmenen vuotta matkustanut aina pelkällä käsimatkatavaralla. Pyykkinaru, tulppa ja silkkisaippua sekä nopeasti kuivuvat materiaalit ovat yhdistelmä, joiden ansiosta parinkin viikon reissu hoituu tyylikkäästi muutamilla vaihtovaatteilla, huiveilla ja kengillä. Siinähän ne vaatteet pesaisee lavuaarissa iltatoimien yhteydessä.
    Ohut, iso villahuivi on aina ollut mukana sen jälkeen, kun eräällä lennolla hytisin viisi tuntia vilttien alla jääkylmän hätäuloskäynnin kohdalla. Ikinä en myöskään matkusta varpaista avoimissa kengissä, paljain säärin tai ilman neuletakkia.
    Matkalaukkunani on strukturoimaton nailonreppu, joka ei tyhjänä paina juuri mitään ja jonka saa runnottua ahtaallekin hattuhyllylle. Se on myös helppo kantaa mukanaan, vaikkapa Pariisin metron loputtomissa portaissa tai autiomaan upottavassa hiekassa. Ei toki yhtä tyylikäs kuin trolley, mutta kestän sen kyllä, kun muuten olen niin upea ilmestys 🙂 Eikähän sen repun kanssa esiinnytä muutoin kuin siirryttäessä kentän ja yöpymispaikkojen välillä.

    Tykkää

    1. Wau, sä olet kyllä oikea pakkausguru!

      Mä olen asunut yhden kesän hotellihuoneessa ja sain silloin siitä lavuaaripyykkäämisestä kiintiön täyteen loppuelämäksi.

      Mä itse asiassa ihmettelen, ettei jengi käytä enempää reppuja, nehän on äärettömän käteviä. 🙂

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s