Kahvila Siili

Noora H.

Aluksi pieni tiedotus: teemme blogissa huoltotöitä, jotka saattavat näkyä myös käyttäjille maanantaina ja tiistaina. Ei siis kannata huolestua, jos et alkuviikosta pääse blogiin.

Kahvila Siili Käpylä

Vanhempieni jack russell Juno oli meillä hoidossa viikonlopun, ja tavoitteenani oli väsyttää järjettömän energinen koira. Melko hyvin siinä onnistuinkin, eilen jouduin herättämään Junon kesken unien, jotta ehtisimme ajoissa aamupalalle. Aamupalatreffit oli sovittu Kahvila Siiliin.

Kahvila Siili Käpylä

Kahvila Siili Käpylä

Kesäkahvila sai alkukesästä paljon huomiota mediassa ja sieltä sen itsekin bongasin. Kahvilan perustajan Jyri Engeströmin elämä kuulostaa hyvältä: talvet San Franciscossa ja kesät kahvilan pyöritystä Käpylässä. Sopisi minullekin.

Olen asunut lapsuuteni Käpylässä, joten reitti kahvilaan kulki vanhan kotitalon ja koulun ohi. Puukäpylän pihoihin liittyy monia muistoja ja oli kiva huomata, että taloja ei ole päästetty ränsistymään, vaan aluetta ehostetaan ja uudistetaan jatkuvasti.

Kahvila Siili Käpylä

Kahvila Siili Käpylä

Kahvilaan sai ottaa mukaan myös koirakaverin, tosin vilkas terrieri ei ehkä ollut paras kahvittelukaveri: herkullisten tuoksujen perässä viipottavaa koiraa piti vahtia jatkuvasti.

Kahvila Siili Käpylä

Sunnuntaina tarjolla oli 16 euroa kustantava brunssi, johon kuului jugurttia ja Siilin granolaa, kananmuna, avocadoleipä ja tuorepuristettua omenamehua. Malttamattomana olin syönyt esiaamiaisen kotona ja tyydyin pelkkään avocadoleipään. Paahdetun maalaisleivän päällä oli humusta, aavistus sitruunaa, avocadoa, merisuolaa ja mustapippuria. Helppoa ja hyvää, tätä pitää kokeilla myös kotona.

Kahvila Siili Käpylä

Kahvila Siili Käpylä

Seuraavalle Siili-reissulle pakkaan mukaan uikkarit, sillä Kumpulan maauimala on kävelyetäisyydellä kahvilasta. Maha täynnä on hyvä lueskella altaan reunalla.

Kahvila Siili Käpylä

Loma-asujen suosikkeja, osa 1

Noora K. / yhteistyössä Henri LloydMeriniemi_VSCO (1 of 1)

Kun sain keväällä valita pitkäaikaisen yhteistyökumppanini Henri Lloydin kesämallistosta itselleni muutaman jutun, päätin etukäteen, että tällä kertaa en poistuisi liikkeestä yhdenkään sinivalkoisen raitamekon kanssa. Tässä onnistuinkin, mutta jotain raitaa sentään tarttui mukaan. Rento Emma Skirt kiinnitti heti huomioni ja harmaa-valkoista raitavaatetta kaapistani ei vielä löytynyt.

Mainitsin aiemmin, että olen käyttänyt hametta valkoisen t-paidan ja mustan bleiserin kanssa myös töissä. Sama setti muuntui bleiserin ja meikit heivaamalla myös ihan mahtavaksi loma-asuksi. Trikoinen hame ei reissukassissa rypistynyt. Totuuden nimissä tässä päällä oli useimmiten myös purjehdustakki, koska missään vaiheessa lomapurjehdusta ei ollut hellettä. Näissä tunnelmissa olimme syömässä Kotkan Meriniemessä.

Henri_Lloyd_hame_2_VSCO (1 of 1)

Henri_Lloyd_hame_3_VSCO (1 of 1)

T-paita: Acne Hame: Henri Lloyd (saatu blogin kautta) Kengät: Nike Free Aurinkolasit: Ray-Ban

Kiinnitys_VSCO (1 of 1)
Meriniemi2_VSCO (1 of 1)

Meriniemi3_VSCO (1 of 1)

Henri_Lloyd_hame_VSCO (1 of 1)

Hame herätti jo Instan puolella kyselyitä, joten vinkkaan, että se on nyt alessa Henri Lloyd Storen juuri vastikään avautuneessa verkkokaupassa. Samaisessa aleosastossa näytti muuten olevan myös se raitamekko, joka herätti arvontapostauksessa suurta ihastusta.

Nike Freet olivat kannella liikkuessa todella hyvät veneilykengät. Valkoisesta pohjasta ei jäänyt mitään jälkiä ja pohjat myös pitivät hyvin. Ihan täydelliset ne eivät kuitenkaan retkeilyyn ole. Lenkkareilla on toki hyvä kävellä pitkiä matkoja, mutta olin unohtanut sen, miten paljon pohjat keräävät kiviä. Sisälle veneeseen niillä ei siis ollut mitään asiaa.

Aika moni varmaan aloitti lomansa tänä viikonloppuna, nauttikaahan! Itse palaan töihin huomenna, joten tätä hametta yhdistellään seuraavaksi taas vähän virallisemmin.

Perjantain parhaat

Al_Fresco_VSCO (1 of 1)

Viikon paras ateria syödään pihalla tai parvekkeella. Noora H. kattaa pöytään tätä kesäsalaattia. Välimerellinen mansikkasalaatti sopii hellepäivien jälkeisiin aterioihin kylmän roseeviinin kanssa.

Viikon parasta pikaruokaa ovat tacot. Helsinkiin avautuu uusia meksikolaisia kuin sieniä sateella, viimeisimpänä avattiin Kluuviin Ahorita. Ahoritasta sai kelpo aterian kympillä, plussaa annoksen kylkeen tulevasta kotitekoisesta limusta. Kallion suunnalla käyskenteleville tiedoksi, että myös Porthaninkadulle tulee pikameksikolainen.

Avelia4_VSCO (1 of 1)

Avelia2_VSCO (1 of 1)

Avelia3_VSCO (1 of 1)

Viikon paras sisustuskauppa on turkulainen Avelia, jonne Noora K. pyhiinvaelsi tällä viikolla. Liike oli juuri niin ihana kuin tsiljoonat blogijutut ja -kuvat olivat antaneet ymmärtää. Valitettavasti Avelia sulki juuri ovensa heinäkuun lomien ajaksi, joten ihan heti ei kannata mennä kolkuttelemaan. Mukaan tarttui pieni matkatuliainen ja monen monta ideaa.

Road_Trip_VSCO (1 of 1)

Road_Trip2_VSCO (1 of 1)

Viikon paras tekeminen oli road trippailu. Parasta, mitä saaristossa voi tehdä ilman omaa venettä, on ajaa autolla Saariston Rengastie. Pari päivää kuluu helposti ihanista maisemista nauttien ja sympaattisia taloja bongaillen. Reitti on suosittu myös pyöräilijöiden keskuudessa, mutta varoituksen sana: pyöräteitä ei juuri ole, tiet ovat todella kapeita ja niillä tunnutaan luukuttavan aika surutta. Karvakorvan kanssa retkeileville tiedoksi, että ainakin Nauvon Strandbo-hotelli majoitti myös lemmikkejä.

Helppoa ja hyvää veneruokaa

Noora K.Aamiainen_VSCO (1 of 1)

24-jalkaisessa veneessä ruuanlaitto on sellaista, että kaikki piperrys jää pois ja helposti valmistettavat annokset ovat arvossaan. Kulussa syömme usein jotain todella iisisti laitettavaa, kuten pussipastaa. Joskus saatan valmistaa salaatin, jos meno on oikein tasaista. Silloin kun köydet ovat kiinni, haluamme kuitenkin syödä hyviä ruokia ja mielellään tuoreita, kesäisiä juttuja. Syön veneellä samaa vakkariaamiaista kuin kotonakin. Pilkon maustamattoman jugurtin päälle banaania, lisään pähkinöitä ja siemeniä ja joskus marjoja. Basilika sopii muuten tosi hyvin yhteen mansikan kanssa.

Ilta (1 of 1)-Exposure52

Dinner_VSCO (1 of 1)

Tänä kesänä olemme keksineet uuden venesuosikin, joka vaatii lähinnä käsienpesun, repimistä ja pakkausten avaamisen. Tämä annos syntyi, kun teki kauheasti mieli carpacciota, mutta sellaista ei ollut siihen hätään saatavilla. Kaikessa yksinkertaisuudessaan miehen karpaasioksi ristimä ruoka syntyy näin:

Revi lautaselle reilusti rucolaa. Asettele päälle esimerkiksi Atrian Kulinaari-kylmäsavuhärkää tai jotain muuta vastaavaa. Ripottele päälle parmesaanilastuja ja rouhi paljon mustapippuria. Pienenpieni loraus oliiviöljyä sitoo ainekset yhteen. Parhaiten tämän kanssa maistuu yrtti- ja/tai valkosipulimajoneesi. Lidlin valmisversio on oikein hyvää, itse sekoittelin tällä kertaa kastikkeen itse perusmajoneesista ja noista alla olevassa kuvassa näkyvistä mausteista. Kaikkia tarvittavia aineksia saa ihan perusmarketeista, joten tämä on äärimmäisen helppo ruoka.

Dinner2_VSCO (1 of 1)

Dinner3_VSCO (1 of 1)

Dinner4_VSCO (1 of 1)

Mausteista vinkkaan sen verran, että Helsingin lentokentältä reissuun lähtevien kannattaa tsekata portin 30 liepeillä oleva Finefood. Mies toi eräänä päivänä töistä tullessaan tuliaisia tästä liikkeestä ja olemme todenneet molemmat mausteseokset ihan älyttömän hyviksi. En yhtään tiedä, saako noita jostain muualtakin.

Dinner5_VSCO (1 of 1)

Meillä oli karpaasion seuraksi ihan perustonnikalasalaattia, oli hiukan isompi nälkä. Ruuat maistuivat erityisen hyville, kun ne sai kerrankin nauttia ulkosalla.

Sunnuntaiasu

Noora H. 

Vietän maratonin jälkeen lepoviikkoa ja tuntuu, että aikaa on vaikka muille jakaa, kun ei iltaisin käy treenaamassa. Normaalisti en ehdi arkisin sohvalle istumaan ennen kymmentä, nyt olen ehtinyt jopa lukemaan. Eilen kävin pitkästä aikaa Kallion kirjastossa ja haahuilin kirjahyllyjen välissä lähes tunnin. Edellisestä kerrasta taitaa olla puoli vuotta. Pitäisi varmaan useamminkin pitää lepoviikkoja.

massimo dutti zara paivan asu

Sunnuntai oli myös hauska päivä. Nukuin juoksukisan jälkeen melkein kaksitoista tuntia, söin rauhassa aamiaisen ja lähdin kirppiskierrokselle ystäväni kanssa. Kirppisfaneille tiedoksi, että kaupunkiin on tullut kaksi melko uutta kirppistä, Hakaniemen torin kirpputori ja Vallilan makasiineille avattu Konepajan Bruno. Brunossa en ole vielä käynyt, mutta visiitti on lähipäivien tehtävälistalla. Kunpa vihdoinkin Valtterille tulisi kunnon korvaaja.

massimo dutti zara paivan asu

Kirppiskierroksen päätteeksi kävimme Kaivarin kanuunassa, josta tein päivän ainoan löydön, nudenvärisen Lauren Conradin kesätopin. Kokoa 38 käyttäville tiedoksi, että ainakin sunnuntaina kirppiksellä oli vielä 60 eurolla YSL:n musta jakku, joka oli erinomaisessa kunnossa. Materiaali taisi olla villaa.

massimo dutti zara paivan asu

Illalla kävimme poikaystäväni kanssa leffassa katsomassa While We’re Young. Varmaan arvaatte, kumman valinta leffa oli? Leffa oli viihdyttävä ja veikkaan, että jos pidät Woody Allenin leffoista, pidät myös tästä. Elokuvaa voi suositella myös New York -faneille. Toista miespääosaa näyttelee Girls-sarjasta tuttu Adam Driver, jonka roolihahmot vievät hipsteriyden aivan uudelle tasolle.

Sellainen sunnuntai. Näitä lisää.

Boyfriend-farkut: Zara, Paita: Only, Kengät: SuiteBlanco, Aurinkolasit: Ray-Ban, Laukku: Massimo Dutti

 

Postikortteja itäiseltä Suomenlahdelta

Noora K.Skiffer_VSCO (1 of 1)

Lähtiessämme purjehdimme Kaivarin kautta. Mattolaiturin katselu on joka kerta yhtä hauskaa ja Skifferin kohdalla alkaa aina tehdä mieli pizzaa. Tuuli niin, että sisäreitti houkutteli. Hevossalmen sillan avausta odotellessa tuli jiipin kanssa samalla sekunnilla sellainen puuska, että ison skuutti irtosi. Omaa kulkuvuoroamme odotellessamme korjasimme sen ja ehdimme kuin ehdimmekin suunnittelemastamme avauksesta.

Kuva_VSCO (1 of 1)

Juhannus_VSCO (1 of 1)

Juhannus2_VSCO (1 of 1)

Juhannusaattoa vietettiin Lillfjärdin saarirykelmässä. Siellä on muutama retkisatama, joista valitsimme Hästön. Valo oli täydellinen ja ilta pläkätyyni. Laivis photobombasi kaikki kuvat, jotka mies yritti ottaa minusta.

Erityismaininnat: Hästön laituri ei välttämättä kestä isojen veneiden painoa kovilla tuulilla. Muissa Lillfjärdin saarissa on kalliokiinnitys.

Kaunissaari3_VSCO (1 of 1)

Kaunissaari4_VSCO (1 of 1)

Kaunissaari6_VSCO (1 of 1)

Kaunissaari7_VSCO (1 of 1)

Kaunissaari8_VSCO (1 of 1)

Kaunissaari10_VSCO (1 of 1)

Siivouspaiva_VSCO (1 of 1)

Pyhtään Kaunissaari kuului niihin reissun must see -paikkoihin, jotka ehdimme nähdä. Saimme aurinkoisen päivän, joimme kahvia meren kimallellessa ja söimme savukalaa kannella. Siivosimme veneen. Vanha kalastajakylä oli äärimmäisen viehättävä, satama mukava ja suojaisa. Kävely- ja juoksureittejä riitti ja aamulenkillä keskivauhti oli pudota tosi hitaaksi, kun viidenkymmenen metrin välein oli pakko pysähtyä ottamaan kuvia.

Erityismaininnat: Kyläkaupassa on todella kattava valikoima pienpanimoiden oluita. Meidän suosikiksemme valikoituivat Malmgårdin Dinkel-spelttiolut ja Huvila Pale Ale. Ravintolan varaan ei välttämättä kannata laskea – se oli tavarantoimitusvaikeuksien vuoksi kiinni vierailumme aikana. Vaikka olisi ollut huono sää, olisi silti voinut grillata. Grillauspaikka oli nimittäin rakennettu rantavajaan.

Sumu_VSCO (1 of 1)

Utu2 (1 of 1)

Sumu yllätti pariin otteeseen, joista kertaa toisella olimme satamassa ja toisella merellä. Vaikka olemme joutuneet sumuun monta kertaa, aina sen nopeus, jolla se kietoo kaiken piiloon, yllättää.

Porvoo_VSCO (1 of 1)

Porvoo2_VSCO (1 of 1)

Porvoo3_VSCO (1 of 1)

Porvoo4_VSCO (1 of 1)

Retken alkupään satamiin kuului Porvoo, jossa pitelimme sadetta. Sen tauottua hetkeksi treffasimme ystävämme ja kävimme Johan’sissa syömässä. Ostin Porvoon Paahtimosta paria erilaista kahvia matkamuistoksi. Porvoo on minulle aika vieras, pitää tehdä vielä joku päiväretki sinne erikseen ja ajan kanssa. Nyt oli kova polte irroittaa köydet ja jatkaa matkaa. Sellaista se on pidemmän purjehduksen alussa.

Erityismaininnat: Paahtimoon ovat kuulemma koirat tervetulleita myös sisälle, alakertaan. Tämä oli koko reissun kivoin juttu huomata, että näin on nykyään yllättävän monessa paikassa. Karvakorvan kanssa retkeilevälle on iso helpotus, kun aina ei tarvitse väkisin palella terassilla, eikä huolehtia veneeseen jätetystä lemmikistä. Laivis pärjää kyllä hetken yksin veneessä, mutta pitkäksi aikaa emme sitä mielellämme jätä ilman meitä. Aina kannattaa siis kysyä!

Kotka2_VSCO (1 of 1)

Kotkassa söin yhdet elämäni parhaista lohileivistä Kalamajassa. Paikalliset vinkkasivat miehelle vierasvenesataman saunassa, mihin kannattaisi suunnata, jos mieli kalaherkkuja. Teimme siis aamukävelyn Kuusiseen.

Erityismaininnat: Samalla kun tulee kala-apajille, kannattaa kiivetä myös näköalatorniin. Sinne johtaa lyhyehkö polku ja maisemat ovat hienot. Tornista voi bongata muun muassa Kukourin Fort Slavan, joka on pieni linnoitussaari Kotkan edustalla. Sinne johtavan väylän syvyys oli vain 1,5 metriä (tasan tarkkaan sama kuin Fenin syväys), joten tämä superkiinnostava kohde jäi meiltä näkemättä lähempää.

Viini_VSCO (1 of 1)

Svartholm_VSCO (1 of 1)

Yksi niistä paikoista, joissa aurinko helli erityisesti, oli Svartholman linnoitussaari Loviisan edustalla. Saavuimme hyvissä ajoin iltapäivästä ja ehdimme tutkia saaren oikein kunnolla. Näkymät olivat ihan vertaansa vailla ja raunioissa riitti nähtävää. Svartholmassa saatoimme ainoata kertaa koko kesänä kattaa illallispöydän kannelle ja istuskella ulkona pitkään.

Erityismaininnat: Kannattaa mennä opastetulle kierrokselle, niin saa kuulla linnoituksen raunioista kaikki kiinnostavat tarinat. Suomenkielinen alkaa klo 14 ja ruotsinkielinen klo 16, joka päivä paitsi maanantaina.

Laivakoira_VSCO (1 of 1)

Vaikka vastoinkäyminen lopetti loman tänä(kin) vuonna lyhyeen, niin tällä kertaa ennätimme onneksi käydä parissa paikassa, joita olimme odottaneet pitkään ja Suomen kaakkoiskulmassa taisivat vallita tilanteeseen nähden koko maan parhaat sääolosuhteet. Ihan joka päivä ei nimittäin satanut ja saimme nauttia tosi kauniistakin keleistä. Sen verran Tammion, Ulko-Tammion, Nuokkojen ja Haapasaaren missaaminen jäivät kuitenkin kaivelemaan, että harkitsemme sitäkin vaihtoehtoa, että jättäisimme Fenin loppukaudeksi Kotkaan, jos sopiva satamapaikka löytyy, ja retkeilisimme sieltä käsin.

Tuloksia tulee kun uskaltaa yrittää

Noora H.

Paavo Nurmi Maraton

Kuvien valitseminen tähän postaukseen oli lievästi sanottuna haastavaa, yritämme kuitenkin pitää jonkinlaista tasoa yllä blogin visuaalisen ilmeen suhteen. Minulla oli kyllä runsaasti kuvia maratonilta, jopa kymmeniä, mutta mikään niistä ei varsinaisesti ollut sellainen, jonka olisin vapaaehtoisesti laittanut nettiin tuhansien ihmisten nähtäväksi. Valittavana oli kuvia, joissa olin muun muassa litimärkä, kärsivän näköinen ja niin huonossa juoksuasennossa, että vieläkin hävettää. Mutta viis siitä, maratonille ei menty kuvattavaksi vaan tuloksia hakemaan. Ja niitähän tuli!

Ennen maratonia asetin tavoitteeksi neljän tunnin alittamisen. Alle neljä tuntia olisi huima harppaus viime vuoden ajasta, sillä se paranisi lähes kahdellakymmenellä minuutilla. Kevään puolimaratonien tuloksien perusteella tiesin pystyväni siihen, mutta en ollut varma, uskaltaisinko juosta tarpeeksi kovaa. Aiemmilla maratoneilla olen pelannut varman päälle ja juossut sunnuntailenkkivauhdeilla. Nyt asetin tavoitevauhdiksi 5:30 min/km, joka on vain 30 sek hitaampi kuin puolimaratonvauhtini.

Paavo Nurmi Maraton

Ennen kisaa psyykkasin itseäni siihen, että tällä vauhdilla saatan joutua keskeyttämään. Ja jos niin kävisi, tietäisin ainakin, miltä se kuuluisa maratoonarin seinä tuntuu. Olinkin yllättävän rauhallinen koko viikon ja myös lauantaiaamun. Tipotiessään oli kisapäivän jännitys, joka yleensä tekee minusta kiukkuisen ja hermostuneen.

Paavo Nurmi Maraton

Lähdin juoksemaan tavoitevauhtia heti ja sykemittarin mukaan pystyin pitämään sen melko hyvin koko matkan. Maratonin hitain kilometri oli 12 km kohdalla, jouduin ruuhkan vuoksi hidastamaan 5:49 min/km vauhtiin, ja nopein oli viimeinen kilometri 5:03 min/km vauhdilla. Juoksu tuntui alun jähmeyttä ja kolmenkympin hetkellistä uupumusta lukuunottamatta koko ajan hyvältä.

Yleensä en ole maratoneilla juttutuulella, vaan haluan keskittyä juoksuun ja musiikkiin, mutta kahdenkympin jälkeen sain sen verran itsevarmuutta, että päädyin juttelemaan ventovieraille juoksijoille ja törmäsinpä työkaveriinkin kesken juoksun.

Paavo Nurmi Maraton

Maratonin reitti oli kiva ja muistutti Tukholman maratonia. Ruissalo käy Djurgårdenista, siltoja on melkein yhtä monta ja Turussa tuntuu olevan samanlainen terassikulttuuri kuin Tukholmassa. Huolto pelasi hyvin ja reitin varrella työskennelleet vapaaehtoiset kannustivat mahtavasti, jokainen jaksoi taputtaa ja tsempata eteenpäin.

Ainoa mistä annan maratonille vähän miinuspisteitä oli se, ettei juoksijoita jaoteltu lähtöryhmittäin. Puolimaratonin ja kokonaisen juoksijat lähtivät samaan aikaan, ja kaikki olivat sikin sokin lähdössä. Tämä aiheutti ahtaissa paikoissa hieman ruuhkaa, kun nopeammat yrittivät ohittaa rennommalla tahdilla juoksevia. Erillisiä lähtöryhmiä ei välttämättä tarvita, mutta ajan mukaan jaotellut ”karsinat” juoksijoille olisi helppo keino ratkaista ongelma.

Paavo Nurmi Maraton

Vaikka reitti olisi kuinka mukava, ei juoksusta tule mitään ilman loistavaa kannustusjoukkoa. Poikaystävän lisäksi kannustamassa oli ystäväni, joka on ollut mukana jokaisella maratonillani, yhdellä juoksemassa itse ja näillä kahdella muulla kannustamassa. Tuttujen kasvojen näkemisestä saa käsittämättömästi voimaa ja juostessa ajattelen maalin sijaan sitä, kuinka monta kilometriä on kannustajien tukikohtaan tai seuraavaan geeliin. Juoksun aikana tuli myös ajateltua muutamaan kertaan maalissa häämöttävää hampurilaista.

Paavo Nurmi Maraton

Paransin lopulta aikaani noin 25 min ja juoksin maratonin aikaan 3 h 54 min 26 sek. Maraton meni siis hurjan hyvin, mutta en ole ajasta läheskään yhtä fiiliksissä kuin siitä, että kerrankin uskalsin yrittää, vaikka olisin voinut epäonnistua. Olen tyyppinä vähän sellainen, että pelaan mielelläni varman päälle enkä pidä epäonnistumisista. Nyt näin, että joskus riskin ottaminen kannattaa.

Paavo Nurmi Maraton

Ja viehättävien Turku-maisemien jälkeen pakko laittaa myös yksi maaliintulokuva. Tämä oli niistä huonoista kuvista parhaimmasta päästä, loput säilyköön kotialbumissa.

Katsaus. Viikon, kahden, kolmen?

Noora K.

Heipä hei! Mitäs tässä on viime aikoina tapahtunut? No, ainakin olen pukeutunut raitoihin. Alin työasu oli jo sen verran lomaisa, että bleiserin heivaamalla se teki suoran siirtymän yhdeksi parin viime viikon ykkösasuista.

Aamulenkkejä on juostu kotona ja saaristossa. Normiarkirutiinien keskellä aamulenkit eivät oikein onnistu, koska Laiviksen ja minun juoksulenkeistä ei vain tule mitään. Nyt kesällä on kuitenkin ollut tilaisuus kokeilla sitä, että on kiskaissut lenkkarit jalkaan heti silmien avaamisen jälkeen ja voi kyllä, se on aivan ihanaa. Kauneimmat maisemat on tarjonnut Pyhtään Kaunissaari.

Ennen loman alkua tuli notkuttua hieman terassilla ja otettua ilo irti harvinaisesta påivästä, kun ei satanut kaatamalla. Seuralaiseni Noora H. valitsi rosen ja minä rieslingin. Rose on edelleen minulle vähän vierasta maaperää, enkä ole oikein osannut löytää suosikkiani.

Yritys oli kova, kun kävimme Norexin tilaisuudessa maistamassa uutuusroseta, joka kieltämättä oli oikein hyvää. Loma alkoi tällä lavastuksella, joten fiilis ainakin oli kohdallaan.

Ihana, lämmin ja valoisa kesäyö on havaittu kerran. Onnekseni sain tehdä pienen yökävelyn Hakaniemessä juuri oikealla hetkellä. Meripaviljonki näytti kiinnostavalta ja kutsuvalta. Pitänee käydä siellä syömässä joku kerta. Ravintola killuu ponttoonien päällä ja tarjoaa ainakin ihanat näkymät Töölönlahdelle.

Sitten koitti kesän kohokohta, lomapurjehdus. Pukeuduimme (vahingossa) tiimiasuihin, raahasimme kärryllisen kamaa veneeseen, irroitimme köydet ja suuntasimme itäiselle Suomenlahdelle.

Olimme onnekkaita, kun löysimme palasia kirkasta taivasta ja onnistuimme monena päivänä välttämään pahimmat sadealueet. Yhtenä päivänä jopa purjehdimme sortseissa ja ohikiitävän hetken ilman takkiakin.

Juhannusyönä valo oli kauneimmillaan. En jaksa lakata fiilistelemästä valoisia kesäöitä. Kunpa tämä aika ei loppuisi koskaan. Lillfjärdistä löytyi kuvankaunis poukama. Pari purjevenettä oli jäänyt poijuihin, me kiinnityimme laituriin.

Olemme syöneet sydämemme kyllyydestä ihania kalaherkkuja. Kala eri muodoissaan taitaa olla lempiruokaani ja rannikolla ja saaristossahan sitä tietysti kannattaa nauttia.

Valitettavasti meillä oli tänäkin vuonna epäonnea kesälomapurjehduksen kanssa. Reilun viikon jälkeen Feni alkoi tiputella öljyä ja nopean tilannearvion jälkeen suuntasimme Kotkan vierasvenesatamasta Haapasaaren sijaan paikalliselle telakalle. Päätös oli oikea, sinne jäi vene ja purjehdus loppui tähän. Feni on nyt nostettu ja vikaa aletaan korjata loppuviikosta. Onni onnettomuudessa oli se, että olimme hyvässä paikassa, pääsimme purjeilla telakalle, emmekä olleet saastuttamassa mitään herkkää pikkupoukamaa. Mieli oli totta kai maassa, kun purjehduksen toinen, hartaasti odotettu, viikko jäi väliin.

Pyörittelimme monenlaista Plan B:tä aina road tripistä Tukholman saaristossa pariin päivään jossain Etelä-Euroopassa. Villeimmissä puheissamme olimme jo hyppäämässä Nykin koneeseen ja tutustumassa Brooklyniin. Tällä aikataululla ei kuitenkaan ollut mahdollista saada hoitajaa Laivikselle ja koiran Ruotsiin vieminen ex tempore osoittautui sekin mahdottomaksi. Niinpä viimeisen lomaviikon ohjelmaan kuuluu retkiä kotimaassa, ravintolateemalla. Perjantaina aloitimme pyöräilemällä keskustaan pizzalle. Alfon’s todella ansaitsi kaiken hehkutuksen.

Seuraavaksi suuntaamme autolla vähän kauemmaksi. Meillä on mieheni kanssa vielä yksi lomapätkä jäljellä syyskuussa, silloin lähdetään sitten matkalle.

Noora H:n perjantain parhaat

kesä

Viikon paras pizza löytyy Alfonsista. Se pesee jopa Puttesin pizzat, joten nyt puhutaan oikeasti hyvästä pizzasta. Ravintola on myös kivasti sisustettu, ja ainakin keskiviikon soittolistan perusteella ravintolan työntekijöillä on erinomainen musiikkimaku.

Viikon paras linkki on tässä. Linkin takaa löydät Wired-lehden vinkit, joiden avulla tulet onnellisemmaksi töissä. Ota käyttöön heti tai tallenna lomalta paluuta varten.

Viikon paras lenkki on tietysti lauantain maraton. Tiistain kevyt lenkki ei mennyt ihan putkeen, juoksin melko vauhdikkaan kympin, vaikka kuinka yritin himmailla.

nike running marathon

Viikon paras keskustelu oli maanantaina mentorini kanssa. Olen saanut keskusteluista melkoisia ahaa-elämyksiä ja osa oivalluksista päätyy muistikirjaan asti. Oman mentorin olen saanut työn kautta, mutta sellaisen voi hankkia itselleen ihan kysäisemälläkin. Yllättävän monet kokeneet konkarit jakavat mielellään vinkkejä ja auttavat muita eteenpäin.

Viikon paras Pinterest-viisaus on tämä. Viisaus tuli Noora K:lta, joka ansaitsee Pinterest-mentorin tittelin. Noora K:lla on sopiva Pinterest-viisaus joka tilanteeseen ja Facebook-keskustelujemme seassa on usein kuvakaappauksia Pinterestistä.

Viikon paras resepti on tietysti pastaa. Aavistuksen epäilyttävä resepti (anjovista ja kanamunaa) osoittautui oikein mainioksi. Jopa poikaystäväni oli sitä mieltä, että ”pasta oli hyvää genressään”, eli hyvää kalapastaksi.

anjovispasta

Viikon paras tsemppiteksti on I’m not done yet. Teksti on lukenut kädessäni jokaisella maratonilla ja se lukee siinä myös huomenna. Teksti toimii tsemppilauseenani muutenkin, sillä sanoma pätee asiaan kuin asiaan: peli ei ole koskaan menetetty ja aina voi vielä vähän parantaa.

nike running

Hauskaa viikonloppua!

Hiilaritankkaus maratonille

Noora H. 

Lauantaina se vihdoin koittaa, kauden päätavoite, eli Paavo Nurmi maraton. Toistaiseksi olen pitänyt hermoni kurissa ja olen lähinnä innoissani juoksusta, jännitys iskee todennäköisesti lauantaiaamuna matkalla Turkuun. Maratonille valmistautumisen aloitan huomenna hiilaritankkauksen merkeissä.

Maraton on sen verran pitkä matka, että ennen sitä on kiinnitettävä huomiota syömiseen. Ensimmäiselle maratonille valmistauduin todella tunnollisesti. Laskin hiilarimäärät painoni mukaan ja noudatin tankkausohjelmaa orjallisesti kolmen päivän ajan. Viime vuonna tankkaus meni vähän sinnepäin: muistin tankkauksen vasta paria päivää aiemmin, en laskenut hiilareita lainkaan eikä lopputulos eronnut kovin paljon normaalista ruokavaliostani. Kummallakin kerralla maraton sujui hyvin, joten tämän vuoden tankkaus on näiden kahden välimuoto.

Tankkauksen aikana syön normaalia kotiruokaa, mutta lisään hiilihydraatteja aterioille. Aamulla syön jugurtin myslin kanssa ja saatan ottaa lisäksi palan leipää. Lounaalla vaihdan salaatin lämpimään ruokaan ja hiilihydraattipitoiseen lisukkeeseen, jälkkäriksi nappaan banaanin. Välipalaksi syön normaalisti jugurttia, marjoja ja pähkinöitä, jotta olo ei olisi kovin tukkoinen. Illalliseksi on pastaa ja iltapalaa syön, jos minulla on nälkä. Syön myös täysjyvätuotteita, sillä mahani kestää hyvin kuituja eikä niiden syönti pidä minua niin kylläisenä, etten pystyisi syömään riittävästi.

Pullia ja suklaata syön, jos mieli tekee, mutta herkuilla en tankkaa. Sitäkin olen kokeillut, mutta olo oli aika kamala parin vuorokauden sokerihumalan jälkeen.

Hieman hiilihydraattipitoisemman ruoan lisäksi juon tankkauspäivinä litran tuoremehua tai urheilujuomaa. Niitä en normaalisti juo. Lisäksi juon tietysti myös vettä, pyrin siihen, ettei minulle tule janontunnetta maratonia edeltävällä viikolla.

Tämän viikon tankkauspäivät ovat keskiviikko ja torstai. Olen edelleen sen verran täynnä juhannuksen runsaista ruokatarjoiluista, että ajatuskin tankkauksesta ällöttää. Viime vuotinen todisti sen, että pärjään mainiosti vähemmälläkin hiilaritankkauksella, joten turha kiusata itseään. Normaaliin ruokavalioon palaan perjantaina.

Juoksu on tällä viikolla minimissä, tänään käyn kevyellä lenkillä ja loppuviikon lepäilen. Hyötyliikuntaa harrastan ihan normaalisti enkä välttele työmatkojen kävelyä tai muuta kevyttä rasitusta.

Näillä eväillä kohti lauantaita. Miten te valmistaudutte juoksukisoihin?

maxim urheilujuoma